Kategoriat: Ajankohtaista

Huomenna on 25v siitä kun kihlauduimme Arin kanssa. Ihmettelen miten elämä on vilahtanut jo tänne asti. Ensi vuonna jos Jumala suo ja elämme, vietämme hopeahääpäivää! Sitä juhlimme sitten ystävien kanssa kirkossa mikäli suinkin mahdollista!

Muistan kihlapäivämme kuin eilisen päivän. Menin junalla Seinäjoelle, sieltä Ari haki. Muistan kun valvoin edellisen yön ennen kuin lähdimme lauantaiaamuna kihlojen ostoon Vaasaan Hovisepille. Kello oli kolme yöllä. Katselin ikkunasta hämärälle pellolle, kun rusakko loikki siellä kaikessa rauhassa. Mietin mihin olen ryhtymässä. Ymmärsin että elämälleni otetaan nyt tietty suunta. Enpä arvannut silloin mitään tulevasta! On se siunattu asia, että silmämme ovat suljetut tulevaisuudelta. Emmehän sitä kestäisi. Vaikka olisimme onnellisessa osassa, niin pimeitä päiviä tulee paljon kuten Raamattu sen suoraan ilmoittaa. Nuorena ei sitä osaa ajatella, kun on rakastunut ja tulevaisuus ja koko Elämä on edessä ihanuuksineen! Kihlamatkalla tietysti sattui kommelluksia: mm. tuulilasinpyyhkijä lensi taivaan tuuliin, ja satoi kaatamalla. Samoin muuten hääiltanamme satoi ja salamoi! Elämässämme on siis aina ollut kaikenlaiset voimat liikkeellä!

Muistan kesällä 27v sitten, kun työpaikalla eräs mies kertoi heillä olevan 10v kihlapäivä. Tuntui että ikäloppuja tyyppejä! Mutta elämällä on taipumusta mennä eteenpäin, halusi sitä tai ei, ja mielenkiintoisin osuus on tietysti edessäpäin. Nimittäin iankaikkisuus Jumalan taivaassa, jota voimme vasta aavistella.

Jotenkin elämä kypsyttää ihmistä. Tarkoitan siinä mielessä, että kun kolotukset lisääntyvät ja voimat vähenevät, alkaa karista kuin kukkasesta terälehdet. Alkaa valmistua tästä elämästä. Toivon mukaan kukkasemme tuottaa siemenet, hedelmän, eikä osoittaudu tyhjäksi kuoreksi. Näin kävi viime vuonna meidän pionille palstalla! Tänä vuonna se on saanut enemmän vettä ja lannoitetta, sekä juuret paremmin maahan, ja on tehnyt jo kolme kukkaa. Kaksi niistä koristaa palstaystäväni syntymäpäiväpöytää, yksi kukki jo, ja yksi on nupullaan vielä.

Kävin viemässä Arille ruusunoksan hyllyn päälle maljakkoon huomista juhlapäiväämme koristamaan. Tosin Ari oli helteen takia aika puhki, eikä jaksanut intoilla mahdottomasti. Rukoilimme ja vetosimme taas kerran Jumalan Sanaan asioidemme puolesta. Kunpa Jumala kääntäisi jo kohtalomme! Hän sen tekee ennemmin tai myöhemmin. Mikään tie ei jatku loputtomasti suoraan: jossain vaiheessa tulee T-risteys. Vieläköhän on monta kilometriä?! Mutta lupauksen mukaan ainakin sopivia levähdyspaikkoja matkan varrella!

Kaksi onnellista lomaviikkoa on takana. Lepoa, ihanaa lukemista, mattolaiturilla mukavia hetkiä lastemme kanssa. Tosin siihen sisältyi meikäläisellä joitakin mielialan kohoamisia, siis verenpaineen tarkoitan. Ken on ollut murrosikäisen kanssa mattopyykillä, tietää miten vetämätöntä voi olla matonharjaus henkilöllä, joka ei muuta toivo kuin että hänet vapautetaan palveluksesta! Vaikka välillä kuvittelen olevani hidas köntys, niin onneksi joissakin asioissa voi vielä osoittaa toimintakykynsä!

Parin viikon työputki päiväkodissa, jos fysiikkaa riittää. Sen päälle pari viikkoa lomaa ennen työn alkamista koulussa. Mutta ennen loman alkua eli 31.7. jHs on meidän perheellä palveluvuoro kesäseuroissa Huutoniemen kirkossa klo 18 tuossa kivenheiton päässä. Tervetuloa itse kukin joka asuu sellaisella etäisyydellä! En tiedä mitä kaikkea ohjelma sisältää, mutta laulelen varmaan jotain, ja lapset käyttävät kenties jonkinlaisen puheenvuoron. Ehkä jotain muutakin, saa nähdä. Nyt on meneillään siis rukoustyö: mitä Herra sinä haluat puhuttavan kirkossa silloin!

Jumalan Sana on voimallinen itsessään. Se tekee työn ihmisessä Pyhän Hengen kautta. Siinä ei tarvita ihmisen psykologisia tai sielullisia temppuja. Jumala on sitoutunut Sanaansa, jonka Pyhä Henki tekee eläväksi kuulijoille. Usko syntyy Jumalan Sanan kuulemisesta. Paavali sanoo: " Minä olin päättänyt olla luonanne tuntematta muuta kuin Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Olin siellä heikkouden vallassa, pelossa ja hyvin arkana. Puheeni ja saarnani eivät olleet kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei uskonne perustuisi ihmisviisauteen, vaan Jumalan voimaan." 1 Kor 2: 2-5

Pyydänkin, että "autattehan tekin meitä rukouksillanne, että tähtemme monesta suusta kohoaisi runsas kiitos osaksemme tulleesta armosta!" 2 Kor 1:11

Olisipa kiva nähdä jotain yllätysväkeä Huutoniemen kirkossa parin viikon päästä! Siunattua kesän jatkoa joka tapauksessa jokaiselle lukijalle!