Kategoriat: Muu kirjoitus
10.6.05 lähetetty Keskipohjanmaahan ja Pohjalaiseen
Lehdessä mainostettiin tapahtumaa, jossa "rakkautta on ilmassa". Kyseessä oli tilanne, jossa sinkut tai uutta mielenkiintoista ihmissuhdetta etsivät tapaavat ensi kertaa ja toivovat löytävänsä "sen oikean". Kenties jollekin käy jopa niin.
Mieleeni tuli lööpit julkimoista, jotka ovat niin "onnellisia" löydettyään "uuden rakkaan". Takana kenties muutama pieni lapsi ja avioliittoa tai muuta yhdessä elämistä pari vuotta. Rakkaus-sana tällaisissa yhteyksissä on kuin pilaa: pitäisi puhua ihastumisesta tai intohimosta. Raamattu puhuu tästä asiasta: ei kai isä anna pojalleen käärmettä, kun tämä pyytää kalaa. Käärmeen juttuja kuuntelee, joka luulee saavansa syötävää hetkellisestä hurmasta!
Kun kaksi ihmistä kohtaa, ihastuu ja suorastaan rakastuu, alkaa tutustuminen ja vähitellen kasvaminen yhteen. Jos molemmat sitoutuvat toisiinsa, solmivat avioliiton keskenään, yhteen liittyminen on täydellistä. Läheisyyden vaihe eli symbioosi kestää noin 3 vuotta. Sen jälkeen alkaa arki: rakkaus alkaa muuttua leiväksi, johon kuuluu toinen toisensa kunnioittaminen, palveleminen ja hyväksyminen vähitellen sellaisena kuin kumpikin on. Siihen kuuluu luopuminen monista asioista puolison (sekä lasten) hyväksi, epäitsekkyys ja toisen asettaminen ainakin toisinaan itsen edelle. Rakentava riiteleminen, sopiminen, selvittäminen ja anteeksi antaminen ovat keskeinen osa yhteiselämää. Tähän vaiheeseen tämän päivän liitoissa harvoin päästään.
Jos rakkautta etsii itsestä, pettyy, koska ihmisestä löytyy vain itsekästä rakkauden tavoittelua. Kun tajuaa kuinka paljon Jumala on rakastanut ihmistä ensin ja saa kokea sitä, niin voi alkaa vähitellen rakastaa myös toista ihmistä Jumalan rakkaudella. Tätä rakkautta tarvitaan erityisesti vaikeina aikoina; sairauksien kohdatessa, epäonnistumisissa.
Useat ihmiset haluavat elää jatkuvaa symbioosia. Niin kauan kuin elämä hymyilee, toisesta on hyötyä, eikä kaikkia temppuja ole vielä kokeiltu, jaksetaan "rakastaa". Kun leikit on leikitty, kakut syöty ja pitäisi alkaa ruisleivän syönti, alkaa vedättää tilanteisiin, missä "rakkautta on ilmassa". Puolisokin herätti aluksi kaikenlaisia väristyksiä, mutta kun pitäisi nähdä vaivaa puolison rakastamiseksi, ei kiinnosta enää. Kun tunteet ovat arkista huolenpitoa ja välittämistä, luullaan että rakkaus on loppunut. Jos ei saada hauskuutta ilman vaivannäköä, lähdetään uusille markkinoille. Se on synti ja häpeä puolisoa kohtaan. Se on malli lapsille, jotka luulevat että noin on oikein tehdä. Lasten elämä vääristyy ja sairastuu. Tätä häpeää kansamme kantaa jo nyt raskaasti. Miten näistä lapsista voi tulla tasapainoisia puolisoita ja vanhempia lapsilleen, kun heillä on malli vastuuttomista vanhemmista?
On valtava haaste elää vaikeaa elämää perääntymättä! Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Suo raivattiin pelloksi. Kuokkaa heilautettiin niin että se pimensi auringon hetkeksi: sitten se omalla painollaan iskeytyi maahan. Näin syntyi hitaasti mutta varmasti kestävä tulevaisuus. Tämän päivän jussit ja liisat lähtevät litomaan, kun suo häivähtää maisemassa!
Itseluottamus ja itsekunnioitus syntyvät, kun ei luovuta, vaan ottaa haasteen vastaan, vaikka sitten itkien välillä. Lopussa kiitos seisoo, ei alussa. Tulee ottaa oikea suunta ja pitää se mielessä, vaikka välillä on pimeää. Kasvata poikanen tiensä suuntaan, niin ettei tämä vanhanakaan siitä poikkea!
Paula Hakkola, Vaasa