Kategoriat: Muu kirjoitus
4/04
Aina se yllättää näin keväällä. Kukkapenkkiin livahtaa salaa helmihyasintti kukkimaan, ja tulppaanit työntävät lehtiään. Iloitsen erityisesti mukulaleinikistä jota olen haalinut meren rannasta autiotalon pihasta. Luulin sitä ensin keltavuokoksi koska se muistuttaa vuokkoa. Ensimmäisenä syksynä koko kasvi näytti tuhoutuneen: se ruskistui ja hävisi näkyvistä kokonaan. Mutta keväällä lumen väistyttyä nousivat uudet lehdet ja kukinnot.
Ihana raamatunkohta: entinen on mennyt ja uusi on sijaan tullut on keväällä hyvin ajankohtainen. Tosin "entiset" ovat meillä vielä jätesäkeissä odottamassa roskalavaa ja haravoimistakin löytyy vielä mitä entisiin tulee.
Talvella oletin etten jaksa kylvää mitään tänä keväänä. Kuinka ollakaan - nyt ovat parsat ja purjosipulit itämässä. Voi olla ettei niistä kehity koskaan mitään palstalle vietäväksi asti mutta tuossa ne ikkunalla nyt ilostuttuvat mieltäni. Monta vuotta vanhat pelakuut rehottavat laatikoissaan. Yhden niistä sain Janne-pojan perheeltä päiväkodissa vuosia sitten. Viime vuonna kyllästyin ja kiikutin pelakuuni liian aikaisin alkukesällä pihalle: ne kukkivat loistavimmillaan vasta syyskuussa kun ne jo piti kiidättää kellariin pakkasta piiloon. Nyt on uusi alku niilläkin hyvässä vauhdissa. Yritän pitää niitä sisällä kärsivällisemmin tänä keväänä!
Suurin ilo koko kasvun ihmeessä on minulle se, että rakas ystäväni Outi jonka kanssa meillä on yhteinen palsta, toipunee palstakuntoon! Monet antoisat hetket vietimme viime kesänä palstallamme kastellen ja istuttaen. Pidimme evästaukoja ja ihmettelimme Luojan mutta myös omien kättemme töitä. Me voimme kyllä istuttaa mutta kasvun antaa Toinen. Toivotan antoisia kasvun ihmettelemishetkiä jokaiselle lukijalle!
Paula Hakkola