Kategoriat: Muu kirjoitus
Enää ei ole itsestään selvää että vanhempi sanoo lapselle, mikä on oikein mikä väärin. Tai kieltää tekemästä jotain mikä on selvästi vaarallista. Vastuu on lapsella joka ei voi tietää kokemuksenkaan kautta.
Melkein itku tulee tosiasian edessä että vanhemmuus on häviämässä. Ollaan niin kavereita lapsen kanssa ettei enää tiedetä missä kaappi seisoo. Olisi helppoa ja mukavaa, kun ei tarvitsisi komentaa vaan lasten kanssa tekisimme kotityöt sulassa sovussa ja päättäisimme rahojen käytöstä. Valitettavasti asia vain on niin, että vanhemman vastuulla on saada asiat luistamaan. Meillä ei ainakaan siivottaisi koskaan ja kokista juotaisiin joka päivä jos lasten mielipidettä kysyttäisiin.
Onko vanhemman vaikea kantaa vastuuta siksi ettei hänellä ole siitä kokemusta omassa nuoruudessaan? Onko äiti tai isä tehnyt kaiken valmiiksi? Kun sitten pitäisi oikeasti alkaa päättää asioista se ei onnistukaan. Kun on siihen asti "äiti kerännyt tavarat lattialta ja isä maksanut" kuten lapset kertoivat kaverien perheissä olevan tapana.
Vastuu painaa. Jos ei siihen kasva, ei siihen mielestäni edes kykene. Oppi saadaan - tai ei saada - lapsuuskodissa.
Lapsen tulisi oppia 12-20 vuoden iässä hallitsemaan talousasiansa, vaatteiden hankkiminen ja pyykin pesu. Samoin ruuanlaitto pitäisi sujua edes joltain osin ja ruokaostokset. Yksi nuoristani sanoi että on noloa mennä kauppaan ja ostaa esim. maitoa kun ei kukaan nuori osta sellaista - sen tekevät vanhemmat! Kuitenkin juuri murrosikäiset juovat maitoa litrakaupalla!
Tarvitsemme heräämistä vanhemmuuteen. Sen pitäisi alkaa näistä nuorista joita nyt kasvatamme aikuisiksi. En tiedä mitä tapahtuu niille jotka nyt jo leikkivät kotia ilman käsitystäkään vanhemmuuden tuomasta vastuusta ja velvollisuudesta.
Eräs nuori sanoi osuvasti: Miksi ihmiset hankkivat lapsia kun eivät sitten halua olla niiden kanssa!