Kategoriat: Muu kirjoitus
3/04
Kommunikaattori on viimeinkin tulossa miehelleni. Asiantuntija ihmetteli ettei asian eteen ole tehty jo vuosia sitten mitään. Sitä minäkin ihmettelen. Kukaan ei ole ollut vastuussa. Jo 20 v sitten toivoin että olisi joku joka hoitelisi byrokratian kiemuroita sairaan puolison osalta. Ajan mittaan olen huomannut että onhan sellainen: minä itse! Lähin omainen vastaa kaikesta sikäli kuin hän jaksaa. Usein ei jaksa. En koe syyllisyyttä että en ole jaksanut tuon laitteen eteen tapella. En vain ole jaksanut ja sillä siisti. Kiitos heille jotka nyt olivat asialla!
Tilattu kapistus on laite, jonka kautta mieheni voi "puhua" ts kommunikointi on mahdollista. Laiteeseen syötetään sisällöt. Eli kuten kännykässäni on syötettynä tiettyjä sanoja joita voin käyttää, samoin tuon vekottimen käyttö on mahdollista sikäli kuin sinne on syötetty sanoja. Nyt vain pitäisi keksiä mitä ovat ne sanat joita hän tarvitsee. Alan asiantuntijat opastavat minkälaisia systeemejä on käytössä. Minulla ei ole mitään käsitystä mistä edes aloittaa.
Em.tilanteesta tuli välittömästi mieleeni eräs asia. Joskus kuulee esitettävän että lapselle ei saa opettaa kristinuskoa koska valinnan vapaus pitää olla. Vapaan kasvatuksen ajatuksia tuollaiset. Jos minun pitää valita mieheni puhevekottimeen asioita joita en tiedä olevan olemassa, on turha puhua että saan vapaasti "valita". Miten voi valita jos ei tiedä vaihtoehtoja? Jos parhaita vaihtoehtoja ei kukaan kerro, jää vain se mitä silmään näkyy. Ja minun silmääni näkyy että vapaa kasvatus niittää satoa!
Toivon että kommunikaattorista tulee toimiva. Kunhan vielä keksitään miten mies kykenee käyttämään sitä. Päätä heilauttamalla. Leukaa siirtämällä. Suun liikkeellä. Silmillä. Ei hätää niin kauan kuin on vaihtoehtoja jäljellä. Olisi kiva tietää mitä siellä miehen mielessä liikkuu. Silmät ja nauru kertovat minulle onneksi jo tärkeimmän.
Paula Hakkola