Kategoriat: Muu kirjoitus
Turhaan ei joku viisas ole sanonut, että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Näin kävi minulle tänään. Kaaduin eilen ja nivelsiteet revähtivät. Vuodelepoa jalka jäissä. Tänään nilkka sidottiin ja eukko kotiin makaamaan.. Kuinka ollakaan iltapäivällä yllätin itseni imuroimasta koko huushollin! Miten siihen oli tultu?
Tarkoitus ei ollut alkaa riehua, mutta kun ne pölyt nurkissa alkoivat vaivata - naurettavaa, eikö vain!
Tietysti ensin mainitsin jollekin lapsista imuroimisesta, mutta kun hänen naamataulunsa näytti kaksikymmentä vaille neljää, sai vanha aatuni vallan: ei tässä niin sairaita olla, etteikö yhtä huushollia saataisi imuroitua, vaikka kontaten! Huonokuntoisena itsesääli saa vallan, eikä siinä sitten auta lapsen piipitys, että kyllä mää äiti voisin!
Pienen hetken kesti onni ja autuus. Sitten alkoi julmettu särky: verenpurkauma nilkassa siivouksen seurauksena. Tässä sitten olen ähkynyt särkylääkkeet seurana jääpussit nilkoissa ja hienot teipit irtirevittynä. Peiliin kun katsoo niin syyllinen näkyy sieltä. Mielellään syyttäisi jotakuta muuta.
Olen ehtinyt miettiä miltä sairaasta tuntuu, kun pitää koko ajan pyytää palveluksia. Ajattelen miestäni, joka on jatkuvasti avun tarpeessa kaikissa asioissa. Toivon, että tämä läksy auttaisi minua hiukan jaksamaan palvella. Mutta on tämä vaikeaa: en ihmettele, ettei tätä kukaan valitse vapaaehtoisena oppiaineena. Kurssi on pakollinen niille, jotka sitä opiskelevat. Kai ne valitut ovat erityisen tarkkaan syynissä olleet, ennen kuin ovat oppilaiksi otetut.
Minulle ainakin nämä kaksi päivää ovat osoittaneet että tätä ainetta en ole edes harrastanut ikinä opiskelusta puhumattakaan. Mutta ei sitä tiedä, milloin kukakin joutuu uuteen oppiin. Hyvää taitaa vaan tehdä, niin toivon.
Voimia ja siunausta toivotan pakollisten aineiden opiskelijoille!
Paula Hakkola 2/03