Kategoriat: Muu kirjoitus
Joskus luulin että luova on sellainen henkilö joka maalaa tauluja tai ainakin osaa piirtää. Ja on jotenkin erikoinen tyyppi. Kulkee omituisissa kuteissa. Voi kai olla tuotakin kaikkea.
Nykyisin ajattelen että luovuus on ongelman ratkaisukykyä: kun ihminen joutuu uuteen tilanteeseen, hän keksii keinon selviytyä siitä. Tarvitaan rohkeutta, avoimuutta, huumoria ja myös uskallusta kyseenalaistaa ihmisten asettamat normit. Jos pelkää koko ajan, ei uskalla luoda uutta.
Luovuus on eräs selviytymiskeino. Jos ei saa hinattua vammautunutta miestään ulos vessasta voi pytyn kannelle sytyttää kynttilän, kantaa patjan vessan lattialle ja heittäytyä yhdessä kuuntelemaan musiikkia kunnes joku tulee ja saadaan mies sänkyyn. Ja jos ei ketään tule niin sitten mietitään muita konsteja. Ehkä säikäytetään naapurin mies apuun. Jos jokin vaikeus ei suostu väistymään on mentävä sen läpi. Välillä voi pirauttaa itkut; isot tai pienet, tilanteen mukaan, ja karjahdellakin jos se helpottaa. Pääasia ettei lannistu! Aina jokin keino löytyy. Ja jos ei löydy niin mitä sitten? Valittavana on kasvu tai katkeruus. Kumman valitset mieluummin? Marttyyrikerhoja lienee riittämiin, mutta kasvuryhmissä on taatusti mielekkäämpää.
Paula Hakkola (kai v1999)