Kategoriat: Muu kirjoitus
6/04
Lomalla ei tarvitse tehdä mitään, eikä silloin aiota tehdä mitään. Ollaan vaan.
Valitettavasti edellinen loma on tainnut unohtua. Silloinkin ajatus oli tällainen, ja kuinka ollakaan, loma oli surkea. Nimittäin joku perheenjäsenistä oli lähdössä rannalle, kun toinen keksi että nyt siivotaan kun talvella ei keritty (tämä onneton ajatus taitaa tulla vain äidin mieleen). Tai joku aikoo lähteä kaverin luo, kun äidin mielestä on matonpesun aika. Muutenkin on unohtunut, että kun loma alkaa, perheenjäsenet ovat väsyneitä, ja syntyy tappelua turhista asioista. Tylsää on heti alkuunsa, kun kaikki menee eri lailla kuin itse kukin oli ajatellut. Odotukset ovat erilaisia, ja niitä on mahdoton tietää jos ei keskustella.
Tätä lomarähinää voi jossain määrin ehkäistä kun hyvissä ajoin pidetään perhepalaveri. Siinä muistellaan edellisiä lomia, mitä on tehty ja miten meni. Tehdään suunnitelmaa, ja mietitään, mitä ovat ne työt jotka on pakko tehdä loman aikana. Matonpesukin on mukavaa, kun tietää odottaa milloin lähdetään eväskorin kanssa mattorantaan.
Äidin ei kannata olla huomaavinaan nyrpeitä naamoja. Jälkeenpäin lapset muistelevat kaiholla - toivottavasti - niitä aikoja kun yhdessä tehtiin kaikenlaista. Tosin yksi lapsistani totesi mattopyykillä ollessamme eräänä kesänä, että tämä homma tulee kakkoseksi tylsyydessä heti mustikan poimimisen jälkeen. Hän ei kenties ole oivaltanut että matonpesukin on ihanaa kun on tietty asenne - ja varsinkin jos ei tarvitse yksin pestä koko perheyrityksen mattoja!
Se että lomalla ei tarvitse tehdä mitään, ei ole realistista. Ruokaa pitää edelleen tehdä, kaupassa käydä ja pyykkiä pestä. Lomalla tehdään eri asioita kuin muina aikoina, mutta pelkkä löhöily on epärealistista. Makkaraakaan ei jaksa grillata koko ajan. Moni äiti hoitelee suorastaan hotellia, kun kavereita, serkkuja ja ehkäpä sukulaisperheitä loikoo koko kesän "lomalla". Siinä lapselle ja nuorelle tulee väärä malli. (Aikuisilla on jo!) Sen sijaan yhdessä tekemään, ja sen jälkeen onkin mukava mennä uimaan tai lukea kirjaa.
Suuriarvoista on jos on kummeja tai sukulaisia, joiden luo lapset voivat mennä hetkeksi lomalle puolin ja toisin, tai jopa töihin. Itse olen kiitollinen että lapseni ovat voineet vuosien mittaan tutustua serkkuihin lomailemalla heidän luonaan. Veljeni ovat hyviä organisoimaan töitä, joten aamunavetat ovat tuttuja lapsille, samoin kivien ja juurikoiden kerääminen pellolta. Yhdessä tehden työt sujuvat mukavammin. Sitten uni maistuu eikä koti-ikävä yllätä. Samalla tärkeät sukulaissiteet muodostuvat.
Kesällä on myös aviosuhteen hoitamisen aika. Avioliittoleiri on siihen mainio keino. Sinne voi lapsetkin ottaa mukaan jos ei muuten hoito järjesty. Tärkeisiin asioihin kannattaa sijoittaa, turhasta ei kannata maksaa. Vanhempien suhde on lasten koti. Suodaan se heille, mikäli se meistä riippuu. Niin että lomalle vaan!
Paula Hakkola