Kategoriat: Muu kirjoitus

Kirjoitus on julkaistu ennen 19.04.2005 eikä tarkkaa julkaisuajankohtaa ole tallennettu.

(1995, lapsemme 4, 7,10 ja 13v)

Ajatuksen kotiajasta sain ystävältäni, joka oli uupunut olemaan ilmaisena lapsenhoitajana naapurien lapsille.

Koulujen alkaessa meidän perheessä on tarkoitus ottaa käyttöön sama systeemi kuin viime talvenakin eli sopia lasten kanssa ajasta, joka ollaan vain oman perheen kanssa.

Mielestäni täällä kaupungissa on vaarana, että lapset ovat liian vähän oman perheen kanssa ja kaveripiiri säätelee lasten ja koko perheen elämää samalla. Kuitenkin on tärkeää, että lapset osaisivat olla itsekseen ja tulisivat toimeen itsensä kanssa ja oman perheensä kanssa.

Meidän perheessä kotiaika tuli ajankohtaiseksi kun lähdin itse töihin. Palatessani lopen uupuneena töistä lasten parista tuntui ylivoimaiselta kohdata vielä vieraita lapsia omien neljän lisäksi, joilla on kyllä paljon asioita. Siksi sovimme että meidän perheen kotiaika alkaa puoli viisi ja kestää kuuteen. sinä aikana tehdään läksyt, syödään ja leikitään omia leikkejä.

Aluksi oli kova vastustus: varsinkin 7v protestoi kun ei ole muka mitään tekemistä. Kuitenkin hän oli se joka illalla itki kun ei ollut ehtinyt lukea lehtiään ja piti mennä nukkumaan. Lapsi ei osaa jakaa aikaansa niin että ymmärtäisi että on saatava aikaa itselleenkin, joten aikuisen on järjestettävä se hänelle. (Vaikeaa on meille aikuisillekin aikamme oikein jakaminen!) Viime talvena kotiaika toimi hyvin ja kaveritkin tiesivät koska meille ei kannata yrittää.

Koen tärkeäksi että lapseni tuntisivat kuuluvansa juuri meidän perheeseen; että meidän perheellä on meidän tavat ja tekemiset eikä koko ajan tarvitse olla kavereita. On mukava olla meidän perheellä. Meillä on kivaa keskenämme - tätä kokemusta haluaisin saada perheeseemme.

Lisäksi iltaiset keskusteluhetket lasten kanssa yhdessä ennen iltarukousta ovat aikoja, jotka jatkuisivat vaikka puoleen yöhön. Millään ei meinaa saada porukkaa kokoon että voitaisiin jakaa päivän asioita, eikä sitten millään meinaa saada heitä nukkumaan kun kaikilla on niin paljon asioita!

Suosittelen sekä kotiaikaa että iltakeskusteluja. Uskon että ne luovat pohjaa luottamukselle perheenjäsenten välillä, ja jokainen tuntee olevansa tärkeä tässä perheessä.

Paula Hakkola

jk. ( 2004 ) Iltakeskustelut jatkuvat yhä kun kotona asuvat lapsemme ovat 13,16 ja 19v, ja perheemme viihtyy paljon kotona! Pohja yhdessä ololle luodaan lapsena. Ongelma jota ei 10v sitten vielä ollut ajatellen kotiaikaa, on tietokone tai sen liikakäyttö. Leikki ja lukeminen kehittävät mielikuvitusta! Koneella pelaaminen eristää toisista. Meillä on esim. 13v:lla lupa pelata 1h/pv ja kaksi pelaamatonta päivää viikossa täytyy olla - ne hän saa itse valita. Netissä hän käy luvan kanssa joskus harvoin. Vanhemmat lapset käyttävät konetta korkeintaan saman ajan, mutta osaavat mielestäni kontrolloida ajan. Jos lapsi on yksinäinen eikä kavereita ole, on syytä olla yhtä huolissaan kuin jos kavereita on koko ajan. Silloin täytyisi löytää harrastus, jossa voisi ystävystyä. Sosiaalisesti eristäytynyt lapsi ja nuori voi huonosti.

-annettu Onkilahden ip kerholaisille syks 2004. 16 lasta