Kategoriat: Muu kirjoitus
Nivala-lehden mielipidekirjoitukseni pohjalta
Kuulin, että tänä vuonna neuvoloissa tutkitaan (vapaaehtoista kylläkin toistaiseksi) äidin verestä 15. raskausviikolla, onko lapsi terve. Äiti voinee sitten päättää haluaako hän mahdollisesti sairasta lasta.
Eräs henkilö kertoi hänelle aikoinaan tehdyn abortin neljännellä kuukaudella - hän oli sairastanut vihurirokon odotusaikana. Hän sanoi, ettei pystynyt kysymään kumpi lapsi oli, puhumattakaan oliko lapsi terve. Hän kertoi usein miettineensä, menettikö hän jonkin siunauksen, kun ei ottanut tätä lasta vastaan. Olisiko Jumala halunnut tämän lapsen kautta opettaa heidän perheelleen jotain erityistä. Sitä emme tiedä. Me emme ole tuomareita toistemme kohdalla.
Job opetti aikoinaan, että Herran kädestä tulee sekä hyvä että paha. "Kun otamme Jumalan kädestä hyvän, totta kai meidän on otettava myös paha." Se on kova läksy. Herra auttakoon meitä siinä.
Jumala kysyy sanassaan, miksi tämä kansa kysyy epäjumalilta, eikö sillä ole Jumalaa. Mieluummin me käytämme kaikki muut vaihtoehdot ennen kuin suostumme Jumalalta kyselemään. Ja kuitenkin Jumala sanoo: "Avuksesi huuda minua hädän päivänä niin minä tahdon auttaa sinua."
Naapurin tyttö totesi, että te ette sitten varmaan enää käy kirkossa, jos teidän isi paranee. Jäin miettimään tuota. Ne yhdeksän pitaalista eivät palanneet kiittämään Jeesusta parannuttuaan, yksi vain palasi. Rukoilen, että me olisimme tuon yhden kaltaisia, että palaisimme Herran luo sen jälkeenkin, kun Hän on vastannut avunhuutoomme.
"Herra sanoo: minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä. Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan. Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä. Hän saa nähdä, että minä autan häntä."
Paula Hakkola