Kategoriat: Muu kirjoitus
ehkä v 1998
Kun kaveri putoaa avantoon, kuinka voit auttaa häntä parhaiten? Hyppäätkö itse perässä?
Kun puoliso sairastuu vakavasti, on kuin hän putoaisi avantoon ja sinä jäät rannalle. Miten voisin parhaiten auttaa tuota rakasta ihmistä? Avannossa olijaa et voi auttaa menemällä itse perässä. Myöskään puolisoa et voi auttaa väsyttämällä itsesi henkisesti ja fyysisesti. Tilanteessa on vaikea ajatella järkevästi, koska tunteet ovat mukana. Haluaisi auttaa enemmän kuin voi. Kun sen tekee, väsymys tulee ennen pitkää, varsinkin, jos kyseessä on pitkäaikainen sairaus, kuten meillä MS-tauti
Jos elämässä ei ole ketään muita ihmisiä, eikä muuta tarkoitusta kuin tuo avannossa oleva puoliso, ei liene auttajan mielestä väliä vaikka hyppäisi sinne itsekin menehtymään. Kuitenkin väitän, että myös sillä vieressä elävällä on suuri arvo ainakin Jumalan silmissä. Myös hänen tulee rakastaa lähimmäistään KUIN ITSEÄÄN, enempää ei voi. Helposti on mielessä ajatus, ettei itsellä niin väliä.
Koska Jumala antaa arvon myös minulle, saan itsekin antaa arvon itselleni. Kun tulee uhrautumismieliala: en jaksaisi eikä ole voimia, mutta kyllä minun täytyy, ja mitä ne ihmisetkin ajattelisivat: silloin on katkeroituminen lähellä. On pidettävä tilannearvio. Kukaan muu ei tunne voimavarojamme kuin me itse. Joudumme ottamaan itse vastuun tekemisistämme.
Kun rakas ihminen vajoaa avantoon, minun tehtäväni on auttaa häntä sinne, ja pitää huoli etten itse vajoa. Vedän hänet ylös jos voin. On tunnistettava omat mahdollisuuteni. Tietysti asiaa tietämättömän mielestä on muka jaloa uhrata elämänsä niin että hukkuu itsekin. Tyydyttävää voi olla myös esiintyä marttyyrina, joka saa myötätuntoa uhrautuvaisuudestaan. Väitän edelleen että se ei ole elämän tarkoitus.
Jokaisella on oma tiensä kuljettavana. On väärin että autamme toista vasta jos oma hyvinvointimme ei millään tavoin kärsi. Kyllä me joudumme ja meidän tulee luopua omastamme toisten hyväksi mutta se on eri asia kuin vääränlainen uhrautuminen. Murtua tulee mutta katketa ei tarvitse.
Paula Hakkola