MS-tauti
Osa 2

21.1.2005

Kun kristitty sairastuu vakavasti, siihen suhtaudutaan monella lailla. Joku sanoo, että tämä on tehnyt salaa syntiä, ja nyt Jumala paljastaa sen näin julkisesti. Ihminen voi ajatella itsekin niin.

Raamatun opetus on, että Jumala on hyvä. Hänen suunnitelmansa ja ajatuksensa ihmistä kohtaan ovat hyvät: "Minä tunnen teitä koskevat ajatukseni, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eikä turmion ajatuksia. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua koko sydämestänne." Jer 29: 11-13. Jumalan hyvä ajatus on, että sairaus vetäisi sairastunutta ja hänen läheisiään Jumalan tykö. Jos he eivät vielä tunne Jumalaa, oppisivat tuntemaan. Jos taas tuntevat, heidän uskonsa vahvistuisi. Sielunvihollisen puhetta on kaikki epätoivo, millä se yrittää nujertaa sairauden kanssa painiskelevan perheen.

Meidän uskomme on löysissä kantimissa ilman koetuksia. Mitä raskaampi koetus, sen syvempi Jumalan tuntemus sikäli kuin Jumalan armo saa tehdä työtään meissä, emmekä ole uppiniskaisia. Jumalan armoa on kasvumme kristittynä. Toinen istuttaa, toinen kastelee, mutta Jumala antaa kasvun. "Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka antaa kasvun." 1 Kor 3:7 . Jumala on näyttänyt, että kun alan kuvitella miten ahkera olen esim. Raamatun luvussa, Jumala ottaa pois halun lukea. Ei millään huvittaisi koko Raamattu: lukisin vain muita kirjoja tai lehtiä. Sana ei avaudu eikä kiinnosta. Pitää nöyrtyä pyytämään apua Jumalalta.

Rukoilin uskoon tultuani, että Jumala tekisi minusta kärsivällisen. Kuvittelin lapsellisesti, että makailen sohvalla, ja luen hurskaasti raamattua, ja kun siitä pomppaan ylös, olen muuttunut kärsivälliseksi. Miten vähän tunsinkaan Jumalan tapaa kasvattaa omaansa!

Jumala käytti kasvattamisekseni mm. seuraavaa tapaa. Kun lähdimme perheen kanssa jonnekin, sen piti tapahtua luonteeni mukaan salamannopeasti. Rukoukseeni alettiin vastata mm. Arin sairauden kautta. Ennen lähtöä mihinkään oli käytävä vessassa, ja se tapahtui h-i-t-a-a-s-t-i. Vaikka kuinka nopeasti lähdettiin jonnekin, meni siinä vähintään tunti. Hermoja rassasi (siis minun) kun lähtö kesti ja kesti. Kun tätä hidastelua jatkuu tarpeeksi usein, alkaa venyä. Samahan tapahtuu esim. lihomisessa: pitää kauan syödä liian paljon, että maha venyy. Kärsivällisyyskin kasvaa, kun pinnaa venytetään, ja voi vain o-d-o-t-t-a-a. Ja vaikka kuinka pomppisi tasajalkaa, vauhti ei lisäänny.

En voi sanoa että olisin edelleenkään perheen kärsivällisin ihminen, mutta pientä muutosta on kenties tapahtunut :)

Joku ajattelee, että jos uskoo tarpeeksi, paranee; jos ei usko, ei parane. Olen sitä mieltä, että mikäli uskomme on omaa uskottelua, siinä ei ole mitään voimaa paranemiseen. Se on kuin Baalin palvojien huutoa, 1 Kun 18:26. Mikäli se taas on Jeesuksen antamaa uskoa, se ajallaan johtaa paranemiseen, jos se on Hänen tahtonsa. Asia ei mielestäni ole kuitenkaan yksiselitteinen. Hepr 10:36 sanotaan, että te tarvitsette kestäväisyyttä tehdäksenne Jumalan tahdon. Miten tämä liittyy paranemiseen tai sairastamiseen?

Ajattelen 10 pitaalista, joista vain yksi palasi kiittämään. Minusta on alkanut tuntua, että vain tuo yksi oli kyllin vahva kestämään paranemisen. Muilla se meni hukkaan. He kuluttivat elämänsä himoissaan tai muuten väärin käyttämällä lahjan jonka Jumala antoi. Jaakobin 4. luku kertoo jotain tästä. "Hän halajaa kateuteen asti henkeä jonka on pannut meihin." Ajattelen niin, että Jumala näkee meidät Jeesuksessa fyysisesti terveinä, sellaisina kuin olemme sitten perillä. Hän haluaa, että luotamme Häneen ja rakastamme Häntä, niin etteivät ulkoiset olomme meitä lannista, vaan näemme Hänet ristillä ruhjottuna meidän syntiemme takia. Olemme hyvässä seurassa, kun olemme ristiinnaulitun seurassa. Kuka voisi meitä rikkinäisiä paremmin ymmärtää?

Mielessäni on ollut paranemista ajatellen iso, kaunis kukka. Mitä valtavampi kukka on, sitä paksumpi ja kestävämpi on varren oltava jaksaakseen kantaa kukan painon. Varren on vahvistuttava ehkä kauan, että se on valmis tehtäväänsä.

Kun Lasarus nousi kuolleista, Jeesus sanoi: "Tämä tauti ei ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi." Joh 11:4. Sairauden kuten myös paranemisen päämäärä on Jumalan kunnian kirkastaminen. Kun uskomme vahvistuu sairauden jatkuessa, paraneminen tai sairastaminen ei ole enää pääasia. Vähitellen silmämme avautuvat etsimään elämällemme tarkoitusta: että voisin olla johdattamassa muitakin Jumalan valtakuntaan, taivaaseen. Elämäni tarkoitus ei ehkä olekaan terveenä palvella Jumalaa kuten olen luullut. Ajattelemme ehkä, että sitten jos olisin terve, voisin tehdä Jumalan työtä. Voi olla, että Jumala haluaa käyttää sinua sairaana. Moni kaipaa kuulla Jumalasta siellä missä sinä sairaana liikut. Voi olla, että kun sairaus on tehnyt tehtävänsä sinun kohdallasi, paranet. Jumalan suunnitelmat ovat valtavan paljon moniulotteisemmat kuin meidän ajatuksemme.

Arin sairauden alkuvaiheessa rukoilimme kuumeisesti paranemista. Se tuntui odottavan ihan nurkan takana. Tai paremminkin ties kenenkä rukoilijan siunaavan käden alla, jos vain ryntäämme kaikkiin mahdollisiin paikkoihin rukoiltavaksi. Monta harhareissuakin tehtiin. Tosi monta. Mutta se tie piti käydä. Tulimme tutustumaan henkivaltoihin tietääksemme, että on myös Jumalan vastavoima. Kaikki paraneminen ei suinkaan ole Jumalasta. Ei kaikki hyvältä näyttävä ole lopulta hyvää.

Jumala on kuljettanut meitä aivan erilaisia teitä kuin jos Ari olisi ollut terve. Olisimmeko edes uskossa siinä tapauksessa? Jumala yksin tietää... Nämä ovat olleet siunattuja teitä, vaikka itse emme olisi ikinä näitä valinneet. Jos olisin etukäteen tiennyt jotain mitä edessämme on, olisin kauhistunut. "...sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut minne et tahdo." Joh 21:18. Mutta Jumalan kiitos, se on Hänen viisauttaan, ettemme tiedä. Emme koskaan oppisi tuntemaan Jumalaa emmekä Jeesuksen valtavaa uhria meidän puolestamme seuraamatta Häntä. Toisaalta en koskaan olisi voinut käsittää Jumalan valtasuuruutta, armoa, rakkautta ja huolenpitoa ilman tätä tietä. Enkä vieläkään ymmärrä siitä paljoakaan. Myös sitä iloa ja rauhaa on mahdoton tietää seuraamatta Häntä.

Vähitellen tilanne on seestynyt. Edelleen odotamme Jumalan ilmestymistä. Uskomme Jumalan voimaan. Olemme saaneet sitä kokea kun Ari on pysynyt tähän asti hengissä, vaikka moni on vierestä kaatunut. Toinen on otettu, toinen jätetty. Joskus suurempi ihme voi olla se, että paranemista ei tapahdu, mutta ihminen kestää katkeroitumatta tilanteen. Vain hengessä elämällä sen voi kestää. Katkeruus vaanii koko ajan. Väsymys ja paineet edesauttavat katkeroitumista. Siksi on tärkeää tietää, että Jumala rakastaa minua ja haluaa hyvää minulle. On rakastettava itseään siinä kuin lähimmäistäänkin. Suommehan lähimmäisellekin lepoa ja virkistystä; miksi ei sitten itselle!

Joku sairastava voi ajatella, miksi kirjoitan kuin itse sairastaisin, vaikka Ari on sairas enkä minä. Olen sitä mieltä, että kun rakas puoliso sairastaa, se on myös minun sairauteni. Kun hän kärsii, minä kärsin hänen kanssaan. Kun hän voi hyvin, minullakin on ilo. Myös Arista näen, että hänellä on hyvä mieli, kun minä voin hyvin. Ilomme ja surumme ovat yhteisiä. "Niin he eivät enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." Matt 19:6

RUKOUS:
Rakas Jumala, taivaallinen Isämme. Sinä näet jokaisen lukijan sairautensa ja kipunsa kanssa. Näet hänet, joka etsii ja kyselee sinun teitäsi. Anna jokaisen kokea sinun rakkauttasi tässä hetkessä. "Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdingossamme, että me sillä lohdutuksella, millä Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka ovat kaikkinaisessa ahdingossa. Sillä kuten Kristuksen kärsimykset tulevat runsaina osaksemme, samoin tulee myös lohdutus runsaana Kristuksen kautta." 2 Kor 1:3-5 Jeesuksen nimessä. Aamen.

Hyvä lukijani. Tästä tuli pitkä juttu. Jos mielessäsi herää kysymyksiä, tai et ymmärrä jotain, tai olet jopa eri mieltä, ole ystävällinen ja laita palautetta vaikkapa s-postiini. Sinua siunaten!