Minä ja elämäni
Perheeni

Ariin tutustuin Alkio-opistolla syksyllä 1978. Hän oli Teuvalta, oikia eteläpohojalaanen. Hän oli kaksi vuotta minua vanhempi, vaikka pari kertaa minua on luultu hänen äidikseen sen jälkeen, kun Ari sairastui. Siitä en ole pitänyt, en sairastumisesta enkä Arin äidiksi luulemisesta.

Suhteemme perustui alusta lähtien avoimuuteen ja luottamukseen. Olimme täysin päinvastaisia luonteeltamme, mutta jossain asioissa olimme täysin samanlaisia: päämäärätietoisia ja sitkeitä.

Kihloihin menimme heinäkuulla 1980 ja naimisiin 4.7.1981 Nivalan kirkossa. Häät vietettiin lapsuudenkodissani. Läsnä oli 60-70 läheistämme. Häissämme ei ollut seuroja, mutta ei liioin tanssittu. Arin veljen Fiatilla lähdimme hääreissulle Kalajoelle, Ari ja minä.

Heinäkuun 1981 asuimme Teuvalla, elokuussa muutimme Turkuun. Siellä viivyimme pari vuotta. Arin veli kuoli tulipalossa Turun-aikana, ja se siivitti lähtöämme ihanasta kesäkaupungista takaisin Pohjanmaalle. Palasimme lapsi takapenkillä Vaasaan 1983.

Jo Turussa Arilla oli sairauden oireita. Vaasassa kunto petti vähitellen täysin. Meille syntyi kuitenkin toivottuja lapsia kolmen vuoden välein. Ensimmäinen syntyi Turussa, nuoremmat lapset Vaasassa. Kaikkien syntymäpäivät ovat syksyllä.

Ari sairasti MS-tautia. Syötin ja hoidin häntä kuusi vuotta ennen hänen palvelutaloon siirtymistään, eli noin vuodesta 1988 eteenpäin. Kaksi nuorinta lasta syntyivät tuona aikana. Vuonna 1994 jouduin lähtemään töihin ja Ari siirtyi palvelutaloon 5 kilometrin päähän kotoa. Se oli hirvittävää aikaa meille kaikille. Elokuussa 2003 Ari siirrettiin terveyskeskuksen vuodeosastolle, kun sairaus eteni. Kotimme oli silloin vain kilometrin päässä sairaalasta. Kun lapset lähtivät kotoa 2010, muutin keskustan lähelle 2 km:n päähän Arista.

Ari ei pystynyt puhumaan tai liikkumaan ollenkaan eikä 1998 jälkeen syömään suun kautta mitään. Päätä hän kykeni liikuttamaan, silmät puhuivat ja voimme kommunikoida, koska Ari oli täysin järkevä ja hyvin huumorintajuinen. Hänellä oli peg-letku vuodesta 1997 eli yli 18 viimeistä vuotta. Letkun kautta ravinto johdettiin Arin mahaan. Ilman Arin syvällistä tuntemista kommunikointi olisi ollut vaikeaa.

Sunnuntaisin kävimme pitkään Arin kanssa joko Luther-säätiön messussa, Kansanlähetyksen tilaisuudessa tai sitten evankeliumiyhdistyksen messussa Luther-talolla. Luterilaisuus oli meidän ja nyttemmin minun hengellinen kotini. Liityimme Mikaelin seurakuntaan, kun se perustettiin 2014. Se on yksi Suomen ev.lut. Lähetyshiippakunnan seurakunnista, http://www.lhpk.fi/

Siitä lähtien pastori Markus Pöyry kävi Arin luona kerran, pari kuukaudessa antamassa Arille ehtoollista (teelusikalla) ja juttelemassa hänen kanssaan. Pari kertaa otin keväällä 2014 Arin messuun, mutta myöhemmin en jaksanut sitä tehdä.

Jumalanpalveluksissa Jumala hoitaa minua. Saan istua penkissä ja olla Jumalan palveltavana. Välillä Jumala puhuu virsien kautta, välillä saarnan tai Sanan kautta. Itse palvelen milloin kanttorina, milloin pyhäkoulussa vuorollani.