Minä ja elämäni
Jumalan johdatus

Miksi Jumala on johdattanut Aria ja minua näin eli Jumalan ihmeessä eläminen

29.6.2004

Tulimme uskoon ja aloimme seurata Jeesusta - kovin puutteellisesti se tapahtui! Herra ikään kuin kysyi meiltä: "Haluatteko seurata minua koko sydämestänne? Mikäli, niin saatte elää päivittäisessä ihmeessä." Herra tiesi jo silloin, että tajuaisimme ihmeen vasta elettyämme siinä parikymmentä vuotta. Niin hidas ihminen on uskomaan että Jumala oikeasti kuulee rukoukset ja vastaa niihin kun alamme seurata Häntä ja annamme itsemme Hänelle.

Herra näytti että Hän laittaa meidät ikään kuin sukelluspalloon, jonka Hän laskee hitaasti meren syvyyteen. Hitaasti siksi että kova paine ja pimeys veisi meiltä hengen jos putoaminen tapahtuisi äkillisesti. Hitaasti myös siksi, että saisimme aikaa kasvaa ja muuttua edes vähän Hänen kaltaisekseen. Luonnollisessa tilassamme meissä on kovin vähän Hänen kuvaansa vaikka Hän on luonut meidät olennoltamme kaltaisekseen. Sen lisäksi Jumala tahtoi, että kohtaisimme monia ihmisiä tuolla matkallamme alas pimeyksiin. Niin moni itkee ja kaipaa lohdutusta eikä monikaan ehdi pysähtyä rohkaisemaan.

Jumala myös näytti mitä siellä alhaalla syvyydessä tapaamme. Siellä on ihan erinäköisiä kaloja kuin pintavesissä. Mitään sellaista ei voi kohdata veneessä istumalla. Paine ja pimeys on myös sankka. Siellä voi elää vain uskon varassa.

Sukelluspallolla on eri tehtäviä. Se pakottaa meidät kohtaamaan toisemme aviopuolisoina. Kun mieheni sairaus eteni ja syveni, niin että sanat ovat loppuneet tänä päivänä, tarvitaan toisenlaista kieltä. Tarvitaan Pyhän Hengen antamaa ymmärrystä toisen ihmisen tarpeille ja tunteille. Kohdatakseen toisen ihmisen oikeasti täytyy tuntea hänen tarpeensa ja tunteensa itsessään. Kun Jumala yhdisti minut ja mieheni puolisoiksi, teki meidät yhdeksi lihaksi, Hän teki sen kirjaimellisesti. Mieheltäni on otettu kyky liikkua, puhua, syödä. Minä olen hänen suunsa, kätensä, jalkansa. Sukelluspallon sisällä on oltava yhtä; varsinkin kun siellä ollaan vuosikausia. Ei ole enää minun ja sinun asioita vaan on meidän asioita. Ei ole sinun sairautesi ja kipusi vaan on meidän sairautemme ja kipumme. Ei tiedä mistä minä alan ja sinä loput. Eikä ole tarpeenkaan tietää.

Sukelluspallossa eläminen opettaa ihmiselle mikä hän on. Jeesus ei uskonut itseään ihmiselle sillä hän tiesi mikä ihminen on. Kun oma voima ja rakkaus loppuu heti kun syvyyteen lasketaan, ei jää muuta mahdollisuutta kuin tyhjentää itsensä ja pyytää apua itsensä ulkopuolelta. Sitä juuri Jumala haluaa ja odottaa ihmiseltä: että tunnistaisimme oman voimamme heikkoudeksi ja ymmärtäisimme että Jumalan heikkouskin on voimakkaampi kuin ihmisen voima.

Jumala on jättänyt sukelluspalloon ketjun. Hän ei sitä tarvitse nostaakseen meidät taas syvyyksistä ylös, mutta meille se on mahdollisuus oman tahdon tiehen. Moni kiskoo ylhäällä ketjusta ja haluaa kertoa vapautuksen sanoja, miten syvyydestä voi nousta. Ei siellä tarvitse molempien olla. Olkoon se joka ei itse pärjää, mutta sinä jolla on kaikki mahdollisuudet istua veneessä ja nauttia elämän merellä ilman syvyyksiä, nouse pois sieltä! Hulluutta on sitoa itsensä elämään noin synkissä oloissa. Myös itse ketjusta kiskomalla lienee mahdollisuus nousta pois pallosta: auttajia löytyy rannalta. Mutta selvää on että toinen joutuu jäämään palloon ja syvyyksiin, eikä hän kenties kykene puolinaisena siellä elämään vaan kuihtuu pois. Sen maailma ymmärtää: kuolkoon joka ei itse selviä!

Joka on saanut syvyydessä elää ja on saanut maistaa salattua mannaa Jumalan aarteista pimeyden peitossa, ei tahdo sieltä pois ennen kuin Jumalan käsi nostaa. On monia matkatovereita jotka ovat käyneet rakkaiksi tällä syvyystiellä. Jokainen tosin omalla paikallaan, erossa ihmisistä. Mutta Jumala armossaan lähettää lohduttajia niin meille pallossa eläville kuin lähellemme tuoduille ihmisille. Herran tahto on että

me sillä lohdutuksella millä Jumala on meitä lohduttanut, lohduttaisimme niitä jotka ovat kaikkinaisessa ahdistuksessa.

Niin kuin Jeesus on kärsinyt ja ollut kiusattu ja siten on esikuvana meille, myös me saamme olla lohdutuksena niille jotka meidän tavoin ovat ahdistettuja.

"Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi että minä olen Jumala eikä toista ole. Minä kutsuin sinut nimeltä ja annoin sinulle kunnianimen, vaikka sinä et minua tuntenut. Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tunne, jotta tiedettäisiin auringon noususta sen laskemille asti - Minä olen Herra, eikä toista ole - joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden. Minä Herra, teen kaiken tämän."
Jes 45 luvusta

28.10.2004

Ystävääni, joka ui myös syvissä vesissä, puhutteli tämä kertomukseni. Hän sai siitä runon aiheen. Lisää hänen runojaan löydät hänen ja hänen ystävänsä runokirjasta, jonka nimi on Hyllytetyt tunteet. Kansanlähetys myi sitä lähetystyön hyväksi. Ks.Lukuelämyksiä.

Suurta luomistyön nerokkuutta

syvänmeren kalat
hehkuvat
kauniine väreineen ja
valloittavine muotoineen

ne viestittävät meille
syvissä vesissä sukelteleville
jotakin
hellyydestä ja huolenpidosta

siitä, mikä
Lohdutus ulottuu
myös elämän syvimpiäkin syvempiin vesiin