Kirjoittanut: Salakka, Eino
Julkaistu: 1990
Julkaisija: Karisto
Sivuja: 260
Suosikki: Tämä kirja kuuluu suosikkilistalleni
Arvostelut yhteensä: 3 kpl
Ilmeisesti omaelämäkerta. Eikka, syntynyt 1926 joutui nuorimpana ikäpolvena kesken aloittamaansa Sortavalan seminaaria sotaan mukaan. Erittäin hyvä ajankuvaus.
Opiskelut jatkuivat Raumalla ja lopulta Kajaanissa.
Ilmi tulee myös joidenkin opettajien nurja ja väheksyvä asenne siirtolaisiin.
Sain vahvistusta sille, miksi en pidä monien miesten kirjoitustyylistä: rivoa ja rumaa välillä, olkoonkin todellista. Jotain kauniimpaa, yhtä todellista voisi kertoa sen sijaan. Muuten oikein hyvä kirja.
Yhdyn aiempiin mielipiteisiini. Erittäin hyvä ajankuva. Nykyihminen ei osaa kuvitella sitä puutetta, mitä sodan jälkeen oli pitkään. Ja miten sotakorvaukset rasittivat ihmisiä. Ja miten niitä maksettaessa hyväkään paatti ei kelvannut sotakorvaukseksi, jos se oli muka vähän väärän väriseksi maalattu - ei muuta kuin maalit pois ja uusiksi!
Köyhyys ja nälkä oli todellista pitkään sodan jälkeen.
Tämä kirja näköjään paranee, mitä useammin sen luen! Nyt olemme lukemassa samanaikaisesti vastaavasta ajankohdasta kertovaa kirjaa Sepon kanssa, joten senkin takia tämä oli mielenkiintoinen luettava tänä pääsiäisenä.