Kirjoittanut: Paavilainen, Ulla-Maija
Julkaistu: 2012
Sivuja: 302
Suosikki: Tämä kirja kuuluu suosikkilistalleni
Arvostelut yhteensä: 2 kpl
Alussa kirja on vähän tylsä. Luulin, että vanhapoika on kirjan päähenkilö, noin 30-vuotias poikamies, joka saa potkut työstään valokuvaajana.
Mies tutustuu vähän vahingossa muutamaan vanhukseen, kiintyy heihin ja sitten paljastuu erään papan tarina: perheellisen miehen kuoltua hänen poikaansa ei olekaan. Pappa on yksinäisyydessään keksinyt koko jutun.
Kirja on vielä kesken, mutta eilen (3.5.) väsyksissä lukiessani nauroin hillittömästi joillekin kirjan kohdille:
"Ymmärsin hyvin, ettei Maria halunnut imettää tuollaista tyyppiä. Oli aivan oikein, että hän jätti kaverin lapsenhoitajan hoteisiin.<br />Joku toinen olisi voinut ajatella, että kenties miehestä oli tullut tuollainen juuri siksi, ettei äiti ollut hänestä liikoja piitannut. Minusta äitejä syytetään muutenkin liikaa. Parhaansa kai heistä jokainen yrittää." s. 126.
Olinhan jo tämänkin lukenut, mutta jälleen sain makeita nauruja. Voisiko joku mies lukea tämän ja kertoa, ajatteleeko ja toimiiko mies kuten tämän kirjan nuorehko mies?
Kirjassa on syvällisiä ajatuksia, vaikka se on raadollinen kuvaus ihmisen elämästä. Mukava lukukokemus joka tapauksessa. (helmikuu)