Kirjoittanut: Hietamies, Laila
Julkaistu: 1986
Julkaisija: Otava
Sivuja: 414
Arvostelut yhteensä: 2 kpl
Sain Pikeltä pinon kirjoja, tässä yksi niistä. Toistan itseäni, kun sanon miljoonannen kerran, että Hietamiehen teksti on vertaansa vailla.
Tämä kirja aloittaa sarjan, joka kertoo 1920-luvulta erään perheen tarinaa. Valamon luostari näyttelee suurta roolia perheen elämässä. Se on sekä rakastettu että vihattu syistä, joita ei ole vielä selvitetty ihmisten kesken. (kesäkuu)
Tämä kirja tuntui Tukevan perheen tarinaa luettuna aika synkältä. Ei löydy humoristia kirjan osasta, vaan paljon surua, josta ei osata puhua; paljon vihaa ja katkeruutta perheen äidillä isäänsä sekä lapsensa isää kohtaan, eikä ihme. Mutta toivon mukaan tilanne helpottuu seuraavassa jaksossa jotenkin.
Mielenkiintoista, sillä olemme juuri lukeneet Tunnustuskirjoja sekä Lutherin 1. Mooseksen kirjan selityksiä, ja niissä tulee tämä sama asia ilmi, mikä tässä kirjassa: hengellisyyteen voi myös paeta - luostariin palvelemaan Jumalaa sen sijaan, että kohtaisi oman syntisyytensä ja eläisi avioliitossa, jos kerran ei ole yksinelämisen armolahjaa.