Kirjoittanut: Porarinsdottir, Bjarnadottir
Sivuja: 270
Lisätiedot: suom. Marjakaisa Mattiasson
Arvostelut yhteensä: 1 kpl
Palkittu nuortenromaani Islannista. Kirjassa oli paljon hauskaa, jolle sai nauraa. Se kertoo erään perheen muutosta mummon luo talveksi. Perhe oli nykyajan kiireinen perhe, jonka lapsilla oli ongelmia koulussa ja keskittymisessä.
Saari puolestaan oli takapajula sikäli, ettei siellä ollut internet-yhteyttä ja koko talvena ei saatu yhteyttä tai apua mistään, vaan kaikki oli saaren 200 asukkaan hoidossa - he asuivat yhdessä isossa kerrostalossa kaikki.
Perheen lapset oppivat niitä taitoja, mitä tämän päivän lapset eivät osaa tai opi mistään: he oppivat käytännön kautta ymmärtämään, että sähköä saadakseen oli keinuttava päiväkodissa ja koulussa tietty aika sähköä tuottaen ja jokainen joutui osallistumaan töihin, halusi tai ei.
Absurdia oli se mm., että uskontoa ei ollut ollenkaan. Kun perheen tytär mainitsi Jumalan, toinen lapsi ei ymmärtänyt ollenkaan. Ikään kuin uskonnollisuus ei kuuluisi ihmisen luonteeseen ollenkaan, vaikka sehän kuuluu, tunsipa sitten Raamatun Jumalan tai ei. Ja "kuka nyt pääsiäistä mihinkään tarvitsee" loukkasi jotenkin sitä tietoa, että meidän jokaisen kohtalo on kiinni siitä, että Jeesus kuoli pääsiäisenä jokaisen ihmisen syntien sovittamiseksi.
No, romaanit ovat romaaneja, mutta asennekasvattajia ne ovat. Tämäkin nuortenromaani, palkinnon saanut, toi sinänsä hyviä taitoja esiin, kuten sen, että ihmisen tarvitsee tietää, mistä ruoka saadaan ja että sen eteen pitää tehdä töitä. Mutta samalla se "opetti", että Jumalaa ei tarvita, riittää, että ihmiset itse hoitavat kaiken. Siinä mielessä tämä oli erittäin huono kirja.