Kirjoittanut: Jensen, Margaret
Julkaistu: 1996
Suosikki: Tämä kirja kuuluu suosikkilistalleni
Arvostelut yhteensä: 6 kpl
Olen lukenut aiemminkin, siksi ostinkin itselle ja taas itkin kun luin. Naisen vahvuus miehen kantavana voimana ja Jumalan väkevä apu tulee kirjassa ihanasti esiin. Tosi vaikuttava ja puhutteleva kirja. Tosin kateus iskee melkein kun kirjan äiti on niin mahdottoman uuttera! Mutta Jumala kirkastuu tuossa kirjassa.
Oma kirja jonka olen pari kertaa jo lukenut. Aivan ihana uskoa vahvistava. Siinä "Jumala ja äiti" hoitavat perheen käytännön asiat, kun perheen isä elää kirjojen maailmassa. Tyttären kirjoittama kirja äitinsä elämästä. Tosi valtava kirja.
Tämän kirjan olen lukenut usein. Jos jostain teoksesta voidaan sanoa, että se on kaunis, niin tämä on sitä. Jälleen itkun kanssa luin.
Kirja ei kaunistele ihmisen raadollisuutta, mutta Jumalan sanan ja armon kautta elämästä löytyy tasapaino ja kerran perillä oikeudenmukaisuus ja vastaukset asioihin, jotka eivät selviä täällä.
Kirja on tositarina nuoren norjalaistytön muutosta Amerikkaan, avioitumisesta ja elämisestä pastorin vaimona ja lastensa sekä muidenkin yksinäisten äitinä.
Suosittelen lämpimästi tätä lukemiseksi kenelle tahansa.(maaliskuu)
Kirjan takakannesta, hiukan lyhentäen:
"Kirjailija piirtää siirtolaisvanhemmistaan ja suvustaan elävän, humoristisen ja suomalaiselle varsin tutunomaisen kuvan. Uuteen maahan sopetuminen ja koti-ikävän kanssa taisteleminen ei liene ollut kenellekään helppoa. M. J:n vanhemmat selviytyivät siitä järkkymättömän, lapsenomaisen uskonsa avulla.
- - päähenkilön lämmin sydän, elämän koulussa hankittu ymmärtämys ja hyvä kahvi vetivät magneetin tavoin ihmisiä puoleensa - kauan senkin jälkeen, kun hänen pastorimiehensä päivätyö oli jo päättynyt."Kirja on suloinen, raitista uskoa ja ihmeitä! Suosittelen!
Lämmin ja hempeäkin kirja. Kaunis rakkaustarina, joka ei olisi kaunis, jos perheen äidillä ei olisi Jumalan antamaa sydäntä miestään kohtaan, joka asettaa vaimonsa kirjaston jälkeen. Jumalan tuleekin kuulua ennen muita ykköseksi.
Seppo luki tämän meille hiljattain. Jäin miettimään erästä kohtaa kirjassa. Mies oli tehnyt tosi pahoin vaimoaan kohtaan ja tämä kertoo siitä lapsilleen vanhana muistellessaan anteeksiantamusta. Silloin hän kertoo, miten mies oli pahoillaan ja pyysi anteeksi. Itse jäin epäilemään miehen näin käyttäytyneen sen takia, että tuli sellainen vaikutelma, että mies ei oikein nähnyt muita kuin itsensä ja kirjat ja hengellisen työnsä, ja perhe tai vaimo oli aika lailla itsestään selvyys.
Mutta ihana kirja tämä oli joka tapauksessa ja saimme taasen kyynelöidä.