Kirjoittanut: Barlettani, Elvio
Julkaistu: 1962
Lisätiedot: Suomennettu 1989
Arvostelut yhteensä: 1 kpl
1953 kirjoittaja näki junakoiraksi nimitetyn Lampon kai ensi kertaa. Teos on rakkaudellinen, sydämellinen kertomus koirasta, joka ilmeisesti oli jäänyt Italiaan laivasta, joka lähti Amerikkaan. Sen jälkeen se asui erään miehen luona, mutta siirtyi sitten pienelle asemalle, josta käsin se teki päivittäin matkoja ympäristöön. Se tiesi aikataulut, ravintolavaunut eikä mennyt väärään junaan kuin muutaman kerran. Ei ollut väliä myöhästyikö juna tai mille raiteelle se tuli. Lampo tiesi sen kai jonkin ylimääräisen aistin avulla.
Joka aamu Lampo matkusti junalla saattelemaan kirjoittajan tyttären tarhaan ja myöhemmin kouluun. Se kulki emännän mukana ostoksilla, ja palasi sitten junalla vakioasemalle.
Metsästyskoiraa Lamposta ei tullut. Se ei haistanut lintua vieressään, mutta haistoi junan viiden kilometrin päähän, kuten sen isäntä harmissaan totesi. Kun pyssy paukahti, Lampo häipyi ja juoksi lähimmälle asemalle ja sieltä kotiin saattelemaan tytärtä tarhaan. Isäntä etsi sitä turhaan.
Todella hellyttävä kirja. (huhtikuu)