02.11.2025 - Sunnuntai-iltapäivänä

Sateinen päivä,

mutta luvattiin lähes sateetonta näihin aikoihin, viiden maissa, ja kuvittelin meneväni uimaan. Enpä taida mennä kuitenkaan. Torstaina kävin viimeksi. Se oli hyvä reissu, ei satanut ja oli tyyntä. Vesi tuntui kylmemmältä kuin aiemmin, mutta mittarini näytti kyllä 7 astetta. Ensi viikolla on mahdollisuus päästä sisäsatamassa uimaan lämpimästä pukukopista käsin, joten se helpottaa tilannetta. Katsotaan, tuleeko mennyksi.

Huomenna on tarkoitus

alkaa kylpyhuoneremontti. Olemme tyhjentäneet jo sen sekä eteisen myös, että tulee tilaa miehille rampata edestakaisin. Kuvittelen ainakin, että se on sellaista. Kuljetaan laasti pöllyten ja huusholli on täynnä pölyä ja muuta. Mutta olen oikein iloinen, jos kuukauden päästä homma olisi hoidettu. Ehkä kestää pitempään, jos on kosteutta jossakin. Tämä remontti on ollut mielessämme joitakin aikoja ja on kyllä hienoa, jos se nyt tulee tehdyksi.

Keskeneräiset asiat

elämässä ovat ikäviä. Niiltä ei voi välttyä. Nytkin tietokone ei suostu tekemään varmuuskopioita. Pitäisi tehdä kai asialle jotain, viedä kone jonnekin, sillä tietokone-eksperttini asuu Espoossa asti ja sinne ei juosta joka välissä. Itsehän en ymmärrä koneen päälle mitään muuta kuin sen, että jos se toimii, niin voin kirjoittaa kotisivun. 

Ihmissuhdeikävyydet 

ovat eri lailla kuluttavia ja niitäkin tuppaa olemaan milloin lievempiä, milloin vakavampia. Milloin pitkäkestoisia, milloin nopeammin ohi meneviä. Mutta ne rasittavat kyllä kovasti ja vaikka asioiden puolesta rukoilee, toisinaan tuntuu kestävän. Mutta kaikella on aikansa, se on pakko uskoa ja on luotettava, että ajallaan kaikki järjestyy.

Migreenin kanssa

meni jonkin aikaa oikein sutjakkaasti. Olin melkein varma, että tästä se alkaa, tervehtyminen mokomasta vaivasta. Sen jälkeen migreeni tulikin sitten joka yö. Aina kello kahden jälkeen, ja sitä on seurannut enimmäkseen neljän tunnin valvominen. Toisinaan olen saanut nukutuksi tunnin, pari vielä aamusta, mutta toisinaan en. Eilen olin koko päivän puolipyörryksissä. Kävimme kuitenkin hautojen mailla viemässä kynttilöitä. Arin haudalle ja vuosi sitten kuolleen ystävän haudalle. Paria hautaa etsimme, mutta emme löytäneet. Jälkeen päin muistin, että tarkoitukseni oli ollut sytyttää juuri edesmenneelle kälylle kynttilä, mutta pää oli sen verran sekaisin ja oli viluinen olo, joten unohdin. Eilenkin aioin uimaan mereen, mutta katsoin parhaimmaksi olla menemättä.

Olen tietysti virkannut

ja kutonut liikaa. Tai lukenut. Muistan venyttelyn aina, kun teen käsitöitä, mutta en sen jälkeen, jolloin juuri pitäisi venytellä. Mutta jalkalihaksia treenaan joka päivä hampaita pestessäni. Siitä olen kertonutkin. Sähköharja antaa puolen minuutin välein merkin, jolloin vaihdan hammasosastoa, oikealta vasemmalle tai ylhäältä alas tai toisinpäin. Minuutin verran teen ylösnousuja tuolilta tai vessanpytyltä ja toisen minuutin keikun kantapään ja varpaitten varassa. Huomaan, että homma luonnistuu vetreämmin nykyään.

Viikolla oli naistenilta,

joka oli virkistävä. Meitä oli 8 eli sopiva määrä. Kolmen viikon päästä on vielä kerta ja sitten jatkamme ensi vuoden puolella. Loppuvuosi on aina tiukka aikataulujen suhteen. Etenkin tuleva viikko ja sitä seuraava. On OJL-pakkaaminen viikonloppuna ja sitä ennen tavaran raijausta sinne, tänne sekä etsintää, mihin mitäkin tavaroita olen tunkenut. Ja nythän työhuoneessamme on vielä kylppärinkin tavaraa kaiken muun lisäksi, joten voi tuottaa päänvaivaa löytää se, mitä etsii.

Toivon, että "migreenitrendi"

kääntyi viime yönä, sillä nukuin jopa neljään ja heräsin ilman migreeniä. Eikä sitä ole tullut päivänkään aikana. Niinpä olin virkeä soittohommissa messussa. Ei sillä, ettenkö soitellut välillä jotakin sinne päin, mutta siitä en jaksa enää kärsiä häpeää. Erään ystävän kanssa tapaamme rukoilla ennen messun alkua, jos ehdimme ja tänään onneksi taas ehdimme. Rukous on niin kovin tärkeää ja tarpeellista!

Keskipoika

on luvannut vaihtaa meille talvirenkaat autoon, mutta koska vesikeli jatkuu eikä pakkasta ole luvattu, vielä ajelemme kesärenkailla. Kaipa se talvi tulee taas äkkiä, niin että lehdet kirjoittavat, kuinka suuresti ihmiset yllättyivät, kun satoi lunta tai tuli pakkasta. Ei sen luulisi olevan yllätys missään tilanteessa, kun se tulee joka tapauksessa jossain vaiheessa syksyn jälkeen.

Sain valmiiksi

isoäidin neliöistä virkkaamani puseron ja hameen. Hameesta tykkään mahdottomasti, sillä se on niin lämmin. Kudoin resorin hihansuihin ja hameen vyötärölle sekä puseron alareunaan ja kaulukseen. Seppo otti minusta kuvia noissa neuleissa, mutta näytän niissä aivan B.Virtasen rintavalta ja rotevalta vaimolta, joten voitte katsoa sarjakuvaa minun sijastani. Seuraavaksi on tulossa hiuspanta, isoäidin neliöistä sekä kutomalla. Yhden nuken olen ommellut, mutta en ehdi tehdä sille mekkoa ennen pakkaamista, joten vien sen Kaijulle vaatetettavaksi kevään pakkaamiseen.

Toin työpöydälleni pinkan

valokuvia, että liimaisin ne albumiin. Kumma juttu, miten kylppäriremontti poikii ihan vaikka mitä muuta "välttämätöntä" työtä. Kuten kahvinkeittimen puhdistus jollain kalkinpoistiaineella. Unohdin tietysti, että sen jälkeen siinä pitää keittää muutama pannullinen vettä, että siitä lähtee puhdistusaine pois. Oli kyllä pahaa kahvia. Juoksettui, joten en juonut. Seppo se hoksasi, että taisi jäädä pannu huuhtelematta pesun jälkeen. Hohhoijaa! Nyt se on puhdas ja seuraava kahvi onnistui. Pyykkikone samoin piti pestä 90 asteessa. Ihme juttu, että näin käy aina, kun jotain alkaa puuhata. Joulusiivot taitavat seurata remonttia, mikä on tietysti hyvä vaan, että edes joskus tulee siivotuksi.

Näköjään kirjoitteluni

on nyt tällaista hömpötystä, en jaksa syventyä syvälle. Mutta sitäkin tärkeämpää on, että kohta taas luemme tapamme mukaan yhdessä Raamattua kuten teimme aamullakin. Seppo on lukenut sen jälkeen viime aikoina Mma Ramotsvesta kertovaa dekkaria, joka on hyvin kesy ja kiltti. Etsivätoimisto Nro 1 siinä tekee paljastuksia Afrikan mantereella kahden naisen voimin. Mainio kirja. 

Minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen, eikä mikään tuleva, ei voimat, ei korkeus, ei syvyys eikä mikään muu luotu, voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Aamen. -Room 8. luvun loppu

Jumalan siunausta sinulle, rakas lukijani! Jeesuksen armo ja rakkaus olkoon sinun kanssasi!

jk. Otto Granlundun saarna tänään oli erinomainen. Voit kuunnella sen lhpk.fi -sivustolta ja sieltä opetukset ja saarnat