25.10.2025 - Sateinen lokakuun lauantai

Viime aikoina

on tullut paljon rukousvastauksia. Jatkuvastihan rukouksiin vastataan, sillä Jumala on luvannut vastata - emme vain huomaa aina vastauksia. Joka ei rukoile, ei toki vastauksiakaan odota. On rohkaisevaa nähdä ja kuulla, että oikeasti ihmisille tapahtuu hyviä asioita, kun rukoillaan. Ja koska Jumala on hyvä, sekä hyville että myös pahoille sataa tai paistaa, miten milloinkin. Hyviä asioita tapahtuu kaikille ihmisille, rukoilipa tai ei. Mutta rukous kannattaa aina, se on puhetta Jumalalle, johon hän vastaa. 

Viereisessä kuvassa on Sepon laittama kukkavalo, jolle hän oli tehnyt maksalaatikkorasiasta suojuksen, ettei valo ota silmiin. Luulin sitä enkeliksi, ja siltähän se näyttääkin. Seppo oli aivan tietämätön enkelin olemassaolosta.

Tavallinen arki on

mukavaa. Ei se sitä varmaan olisi, jos jokainen päivä olisi ihan samanlainen. Mutta sopivassa suhteessa sitä ja tätä elämä tuntuu oikein ihanalta. 

Tänään ja eilen olen käynyt viikon jälkeen uimassa Vikingan rannassa. Autolla rantaan, uinnin jälkeen toppatakkia päälle ja talvikenkää jalkaan niin jopa tuntuu mukavalle. Uimahallissa olin Outsin kanssa keskiviikkona. Vesijumpasta ja muusta siellä pidän kovasti. Eläkeläistädit kylläkin olivat näreissään vesijumpasta tällä kertaa. Oli kuulemma niin tosi huono, kylmä ihan tuli. Olemmekohan me ihmiset niin kärkkäitä vain vaatimaan juuri sitä, mitä itse haluan ettei kelpaa mikään muu? Tokihan vedessä voi hyppiä ja tehdä liikkeet muunnellen, jos ne eivät miellytä. 

Uimahallireissun kruunasi

tällä kertaa kahvilla käynti. Koko reissuun menikin sitten melkein puoli päivää, mutta mikäs kiire eläkeläisillä olisi! Ystävien kanssa on tärkeää saada puhua itseä huolettavista asioista ja myös niistä, jotka tuovat iloa. Ainakin me naiset tarvitsemme sitä. 

Kävin eräänä päivänä

junalla äitiäni katsomassa. Se oli mukava ja helppo reissu, kun ei tarvinnut kuin istua, lukea tai olla vaan. Käsityötä en ollut ottanut mukaani. Perillä tapasin paitsi äitiäni, myös joitakin sukulaisia ja illalla Seppo oli minua taas asemalla vastassa. Aamulla hän saatteli minut pyörällä sinne. Kello oli silloin vajaa 8, joten oli aika pimeää. Suurin osa vastaantulevista opiskelijoista ajoi pimeällä pyörällä tummissa vaatteissa tai käveli samoin varustein. Skuuteissa on se hyvä puoli, että niissä on valot. Kunpa ihmiset tajuaisivat, ettei heitä oikeasti huomaa kunnolla, jos ei ole heijastinta tai valoa!

Hierojareissu

vasta erikoinen oli! Paitsi, että meillä oli hyvät keskustelut hierojan kanssa, sain haaviini vihdoinkin tiedon henkilöstä, joka tekee kylpyhuoneremontteja. Sellaista meillä on suunnitteilla. Tiedä, vaikka siirrymme enemmänkin kylppäriin olemaan, jahka remontti on ohi, niin hieno siitä tulee. Eilen kyseinen ammatinharjoittaja kävi katsastamassa tilan ja jossain vaiheessa työ alkanee. 

Sekin hyvä puoli tulevassa remontissa on, että on pakko siivota yhtä sun toista paikkaa, kun joudumme siirtelemään tavaroita sinne tänne. Loppusyksy saattaa mennä noissa merkeissä.

Kun olin lähdössä hierojalta,

vedin jalkaani Hankkijalta viime talvena ostamiani Sievin jalkineen työkenkiä. Paikalla oli eräs herrasmies, joka oli tullut hierojalle jälkeeni. Kun kehuin kenkiäni, hän sanoi suunnitelleensa niiden pohjat työssä ollessaan, nyt hän oli eläkkeellä. Minusta se oli aika ihmeellistä kuulla ja hän oli mielissään kuullessaan työtään arvostettavan. Tällaiset pienet sattumukset ilahduttavat päivää.

Jonain päivänä

teimme kauppakierroksen ja löysimme eräästä isohkosta marketista alennettuja kynä, kumi, terotin, viivotin -settejä. Ja hyppynaruja. Kohta on Operaatio Joulun Lapsen joulupakettien pakkaamispäivä meidän Romantikkojen ryhmällä.

Vielä tekee mieli etsiä paketteihin jotain kivaa. Tänään löysin edullisia pieniä pyyhkeitä, jotka nekin voisivat ilahduttaa. Rukoilemme aina, että lahjan saajalle paketissa olisi ainakin jotain, mistä hän pitäisi erityisesti. Keväällä pakkasimme jo reilut sata pakettia, saa nähdä, paljonko saamme niitä lisää lähtemään marraskuun rekkaan, joka kiertää keräämässä laatikot.

Eräänä päivänä

Sepon veli vaimoineen oli vieraanamme. Se oli mukava iltapäivä. Vein heidät kaupunkiin ja sen jälkeen kävimme Sepon kanssa katsomassa muuatta tarjoushyllyä. Seppo kokosi sen ja nyt kirjat sekä myös kukkia mahtuu hyllyyn pienen pyöreän pöydän sijaan. Sen veimme alakertaan, ja joku oli sen jo ominut, mikä oli tarkoituskin. Hyvä kun tavara kiertää. Olohuoneessa on myös kukkavalo pimeän talvikauden ajan.

Ensi viikon keskiviikkona klo 18 Laivakatu 7:ssä

on jälleen NAISTENILTA. Olen rukoillut illan aihetta ja se on onneksi kirkastunut minulle. Aiheena on KUTSUMUS. Raamatunkohta liittyen aiheeseen on 2 Tim. 2. luku. Seuraavat jakeet koskettavat minua läheisesti: 

Kärsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies. Ei kukaan, joka sodassa palvelee, sekaannu elatuksen toimiin, sillä hän tahtoo olla mieliksi sille, joka on hänet palkannut.

Kun tulin uskoon noin 42 vuotta sitten, tai usko tuli minuun ja Jeesuksen työ minun kohdallani kirkastui, tuo raamatunkohta oli se, jonka kautta Jumala kutsui minua. Kehotus kärsimään vaivaa, olemaan uskollinen ja luotettava. Rukoillen ja arkanakin lähestyn tuon illan aihetta ja pyydän, että Jumala jälleen kutsuu kokoon ne naiset, joille hän haluaa puhua tavalla tai toisella. Kaikki me siellä olemme tyhjin käsin pyytämässä, että Jumala itse laskisi käsiimme ja sydämeemme jotain omastaan. Ja että voisimme jakaa jotain siitä, mitä olemme itse saaneet ja näin tulisimme kaikki rohkaistuiksi. TERVETULOA, joka nainen, jos asut sellaisen matkan päässä, että voit tulla! 

Päivä hämärtyy

kohta illaksi. Olemme varanneet saunan klo 19. Meillähän on alakerrassa sauna, joka valmistui viime vuoden vaihteessa, joten se on uusi ja siisti, kaksi suihkuakin siellä on. Illan lukuhetki meillä on jossain vaiheessa ja Raamatun lisäksi luemme toista Maeve Binchyn kirjaa, joka on tosi jännittävässä vaiheessa. Siis Seppo lukee, minä virkkaan tai kudon. 

Huomisaamuna menemme messuun klo 10

tapamme mukaan, jos Herra suo ja olemme terveinä. Vastuita meillä ei ole, paitsi soitan yhden ehtoollisvirren sillä aikaa, kun KaBo käy ehtoollisella. Kirkkokahvit messun jälkeen ovat aina odotettu ja tärkeä tapaaminen sekin. Viime pyhän saarna, jonka Otto piti, oli puhutteleva ja opettavainen. Huomenna saamme aluerovasti Ville Typön toimittamaan messun. 

Toivotan siunattuja lokakuun päiviä, rakas lukijani, vielä niitä viikon verran riittää! Sitten onkin jo marraskuu ja pyhäinpäivä, sekä Altten 4v syntymäpäivät.