20.10.2025 - Lokakuu on keltainen!

Maanantaiaamu,

kökötämme työhuoneessa molemmat. Johan olemme ehtineet tehdä vaikka mitä, vaikka päivä on nuori. Heräsimme ennen viittä, vaikka vielä olisi ollut hyvä saada nukkua, mutta minkäs teet, kun uni loppuu.

Aamupalat nautittu, Raamatun luvut luettu sekä yhdessä että minä omat Psalmilukuni. On rukoiltu yhdessä ja erikseen. Viestejä olen lähetellyt, vedonnut Jumalaan, että hän auttaisi tarvitsevia. Omat käteni eivät yllä, mutta on toiset, jotka yltävät ja jotka toimivat, vaikka en jaksa uskoakaan. Miksi en jaksa, vaikka tiedän kokemuksesta, että Jumala auttaa aina? Ei välttämättä heti eikä välttämättä niin kuin kuvittelen, mutta auttaa kuitenkin. 

Nyt et sitä ymmärrä, mutta vastedes olet sen käsittävä.

Lisää meille uskoa!

Olen lukenut uutisia Israelin vapautetuista kaapatuista ja sydäntä särkee. Rukouksia sinnekin suuntaan. 

Pitkä rupeama

meni myös turhuuteen, yritykseen käyttää MobilePaytä. En onnistunut. En osannut laittaa oikeita tilinumeroja tai ties mitä meni väärin, mutta enpä vaan hallinnut sitä hommaa. Täytyy taas vaivata jotakuta lapsista auttamaan; enenevässä määrin menevät aivot solmuun nettiasioissa. Sille ei mitään voi.

Viime viikolla 

lapsosilla oli lomia. Niinpä mekin saimme iloksemme ensin kolme lasta yökylään, sitten yhden. Oli touhukasta ja oli mukavaa. Viimeisen lähdettyä sain flussaisen olon, mutta onneksi se meni ohi. Uimassa en ole käynyt meressä useaan päivään. Uimahallissa olin yksin viime viikon tiistaina ja ehkä tällä viikolla taas pääsen Outsin kanssa. Flunssaa nyt on taas kovasti liikkeellä, toivon, ettei se tavoita meitä.

Seppo sai myydyksi 

pari radiota radiorompepäivillä. Nyt on taas uudet koneet varastosta haettu pöydälle ja niiden parissa hänen aikansa kuluu helposti. Toinen, missä viivähdämme vuorotellen, on keittiönpöytä, jonka olemme pidentäneet ja siirtäneet keittiön seinän viereen. Siinä on iso palapeli, ehkä kolmasosa pelistä on nyt tehtynä. Sen tekeminen on rentouttavaa ja mukavaa, ja ihmeeksemme palaset löytävät paikoilleen, kun niitä aikansa tuijottaa.

Kolmas käynti hierojalla

teki sen, että migreeniä on ollut vähemmän. Ehkä veri kiertää paremmin? Jotkut saavat apua verenpainelääkkeestä. Ystävä kertoi, ettei hänellä ole ollut kuukauteen migreeniä, kun hän aloitti verenpainelääkkeen käytön. Itselläni on matala verenpaine, joten se ei auta minua. Mutta onkohan kyse kuitenkin verenpaineesta; että sen pitäisi olla tietyllä tasolla? Kofeiinitabletti yhdessä Panadolin kanssa auttaa minua, jos otan ne heti päänsäryn meinatessa pukata päälle. Kofeiinihan nostaa painetta, joten se lienee hyväksi krantulle päälleni sopivassa määrin. Luulisin.

Tällä viikolla

on jälleen monenlaista menoa. Ei ehditä ollenkaan vanhusten kerhoihin tässä elämänvaiheessa! On uimahallia, hierojaa, langon ja vaimonsa tapaaminen, ystävien lounas ja päivän edestakainen junamatka äitiäni tervehtimään. Ihan täysi ohjelma siis. Pitää siis levätä tarpeeksi, yrittää nukkua hyvin ja välttää vilustumisia syksyn säässä. Voimme tehdä sen, minkä itse osaamme. Ja asiahan on Jumalan edessä, odota häntä, sanoo Raamattu. Ja jos toisin käy, senkin Jumala sitten on nähnyt hyväksi.

Tänä aamuna

olen tehnyt Testamenttia, joka ei koske talousasioita, vaan minun tahtoani kuolemani jälkeen tapahtuvaa siunausta ja hautausta sekä toiveitani siitä. Sen olen nyt kirjannut seurakunnasta saamaamme paperiin ja lähetän sen pastorille ja lapsille ja Sepolle. Toisaalta tuntui oudolle kirjata tuollaista ylös, mutta samalla myös helpottavaa. Virret, pastori, kanttori, toiveeni kaikkeen tuohon liittyen. 

Jos satun kuolemaan yhtäkkiä, omaisille on helpompaa, jos olen suunnitellut kaiken valmiiksi. Heidän ei tarvitse miettiä, mitenhän jokin asia pitäisi tehdä, kun työtä on kuitenkin riittämiin kuoleman yhteydessä. Psalmi 139 on lohduttava:

Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani.

Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi,

ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.

Kun olemme työmme tehneet,

meidät otetaan täältä pois. Ei liian aikaisin, ei liian myöhään, vaan oikeaan aikaan. Ryöväri sai armon viime hetkellään ristillä. Siksi emme mekään voi tietää, jos joku läheisemme pelastuu taivaaseen viime hetkellä. Kuitenkaan et voi luottaa, että itse pelastut juuri ennen kuolemaasi. Älä jatka elämääsi erossa Jumalan rakkaudesta, joka tulee ilmi Jeesuksessa, luullen, että ehdit asiaa kyllä ajatella myöhemmin. Kuolema voi tulla myös yhtäkkiä. Ja Raamattu varoittaa meitä Saarnaajan kirjan 12. luvussa.

Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova:

"Nämä eivät minua miellytä";

Ulkona on kirkasta

ja valoisaa, kun aurinko paistaa ja nurmikko on keltaisenaan varisseita koivun ja vaahteran lehtiä. Ja kuitenkin puhun näin vakavista asioista. Valossa ollessamme meitä ei pelota, pimeässä kylläkin ja se on ihan totta ja oikein toisessakin mielessä. Kun olemme Jeesuksen omia, luotamme häneen ja uskomme, että jo kasteessa hän on meidät armahtanut. Saamme omistaa hänen lupauksensa iankaikkisesta elämästä ja hänen rakkaudestaan, joka kestää kuolemankin yli eikä meidän ei tarvitse pelätä.

Mutta ilman uskoa häneen me olemme pimeässä, vaikka ulkona paistaisi aurinko. Olkaamme siis valon lapsia, rakkaat ystävät! Valon löydät Jumalan sanasta!

Sinua siunaten, rakas lukijani!