14.10.2025 - Uimahallipäivä

Viime keskiviikkona 

kävin ystävän kanssa uimahallissa ensi kertaa tälle syksylle. Tänään menin yksin ja tunteroisen siellä uin, vesijuoksin ja tein puolen tunnin vesijumpan. Sitten saunaan saunahattu päässä ja sen jälkeen kotiin. Seppo oli käynyt sillä aikaa kaupassa ja aamulla hän jo imuroi pari huonetta. Tällainen työnjako on minusta oikein hyvä. On selvät sävelet siitä, mitä kumpikin tekee tai ei tee.

Kolmen viikon päästä 

pääsen lämpimään pukuhuoneeseen sisäsatamassa, kun siellä pääsee aloittamaan talviuinnin. Siihen asti käyn vielä Vikingan rannassa, en joka päivä, mutta esimerkiksi eilen ja toissapäivänä kävin.

Nyttemmin menen autolla rantaan. Talvisaappaat ja villasukat, pitkä toppatakki ja alle villapusero ja villahousut. Jos ei sada, homma hoituu, kun uimakoppi kököttää kuitenkin rannassa. Hyinen tuuli ja tihkusadetta oli vähän eilen, mutta kun pääsen veteen, ei tuuli haittaa. Mutta kovasti siinä ehtii jäähtyä, jos pitää paljon riisua ja pukea. Sen takia autolla käynti on mielestäni järkevää.

Olin reissussa 

torstaista perjantaihin, tyttären ja vävyn kyydissä. Toiset lapset tulivat toisilla kyydeillä, kun olimme Etelä-Suomessa siunaus- ja muistotilaisuudessa perjantaina. Jätimme hyvästit lähisukulaiselle. Tuntui hyvin tarpeelliselle ja tärkeälle viettää aikaa yhdessä omaisten kanssa. Oli paljon keskustelua ja kyyneliäkin tietysti. Lapseni käyttivät puheenvuoroja ja muistelivat edesmennyttä. Olen kiitollinen, että saimme olla mukana. Rukoukset kantavat surevia, elämä jatkuu, vaikka joku lähtee rajan toiselle puolelle. Tällaista on elämä.

Itselleni oli merkittävää,

kun Arin hautajaisissa 9 vuotta sitten pappi sanoi selkeästi, että teidän avioliittonne on nyt päättynyt. Joku voi kokea vääräksi sen, jos ei toisen kuoleman jälkeen ajattele toista edelleen kuin tämä eläisi. Muistot ovat tärkeitä ja hyviä muistoja kannattaakin vaalia, mutta olemme vastuussa omasta elämästämme senkin jälkeen, kun puoliso kuolee. Meillä voi olla vielä tehtäviä. Itse ajattelen niin, että kukaan ei kuole ennen kuin on tehnyt ne tehtävät, mitkä hänelle on tarkoitettu.

Psalmissa 139:16 sanotaan:

Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani.

Minun päiväni olivat määrätyt

ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi,

ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.

Emme ole tuuliajolla,

sattuman vietävinä. Jumala johdattaa ja pitää huolta. Jos olemme häneen kastettuja, meillä on kaikki Raamatun aarteet ominamme. On jo, eikä aivan vielä, sanotaan. Niin kuin voimme nähdä varjon, kun joku on tulossa nurkan takaa, mutta emme näe itse tulijaa, niin todellista on elämämme Jumalan kanssa. Vasta kuoltuamme voimme nähdä kasvoista kasvoihin hänet, joka rakasti meitä kuolemaan asti ja rakastaa ajan rajan yli.

Veljet, emme tahdo teidän olevan tietämättömiä poisnukkuneiden osasta, ettette murehtisi niin kuin ne, joilla ei ole toivoa. Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin kuin uskomme, niin samalla tavoin Jumala myös on Jeesuksen kautta tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.

Tämän me sanomme teille Herran sanana: Me, jotka olemme elossa ja jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi poisnukkuneiden edelle, sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin.

Sitten meidät, jotka olemme elossa ja olemme vielä täällä, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, ja niin saamme aina olla Herran kanssa. Lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla. -1. Tess 4. luvusta

Tällä viikolla

saamme lastenlapsia yökylään, sillä heillä on lomaa koulusta ja päivähoidostakin joillakin. Ilolla otamme heitä meille. Huomenna tulevat ensimmäiset. Katsotaan mitä kivaa keksimme heidän kanssaan. 

Nuorin lapseni täyttää huomenna jo 34 vuotta. Kun olin synnyttämässä häntä, mukana oli ystävä, joka kuoli vuosi sitten. Siitäkin on jo vuosi kulunut, kun hän lähti!

Vähitellen

olemme laittaneet kesäkatosta talvikuntoon. Enää siellä on iso pelakuu sekä yksi muu ruukkukukka. Tänään hiukan haravoin lehtiä kasaan katoksen nurkalta. Ehkä lapsetkin innostuvat haravoimaan ja hyppimään lehdissä, kun tulevat käymään!

Naapureilta olen saanut kellaritilaa viedäkseni kukkiani, sillä oma kellarikomeromme on jo täynnä. Parvekkeella on useita pelakuita vielä. Minä en tykkää laittaa mitään kanervia silloin vielä, kun kesäkukat kukkivat kauniisti.

Haudalle veimme

havut viime viikon alussa. Se on Nivalassa perheemme tapa. Isä oli sanonut, että se riittää, kun vie kotimehtästä kuusenhavuja haudalle. Olen samaa mieltä. Nivalasta toimme nytkin havuja ja Arin hauta on niilä peitetty talveksi. Istutin tällä kertaa kukkasipuleita kevättä odottamaan havujen alle.

Pyhäinpäivä on muutaman viikon kuluttua,

senkin takia mieli kääntyy kuolemaan. Isovanhempani ovat kuolleet pyhäinpäivänä, isäni vanhemmat, 10 vuoden välein. Siitä on jo pitkä aika.

Ja nyt kun olimme saattamassa läheistä rajan taakse, mieli on kovastikin luopumisissa ja menetyksissä. Kaamosaika, jos sellaisesta voi puhua täällä pohjolassa, vie ajatuksia hiljaisuuteen ja lepoon. Valo vähenee.

Tulevana lauantaina

voisimme viettää RUKOUSPÄIVÄÄ. Liitytkö mukaan rukoilemaan?

Klo 9 lähtien kolmen tunnin välein aiheena:

- vakavasti sairaat läheisemme sekä vanhukset. Pelastusta heille kaikille, voimia ja Jumalan lohdutusta sureville 

-  Maamme ja kansamme kohtalo: herätystä meille uskoville ja sydämien avautumista niille, jotka eivät vielä ole löytäneet aarrettaan Jeesuksessa.

-  Hengelliset johtajat.

Jumalan siunausta sinulle, rakas lukijani! Muistetaan, että Jumala on hyvä, uskollinen ja laupias meille syntisille. Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, saa armon.