06.10.2025 - Reissun jälkeen ja ennen seuraavaa

Maanantaina,

jolloin olemme palanneet Nivalasta neljän päivän reissulta.

Reissu piti sisällään

paitsi vierailuja toiselle paikkakunnalle äitiäni tervehtimään niin myös joitakin tapaamisia. Aika paljon vietimme aikaa äitini asunnolla Sepon kanssa. Kirkonkylälläkin kävimme vain kerran. 

Uimassa sen sijaan

kävin joka päivä ja siitä olen iloinen. Koska mökille ei päässyt autolla sattuneesta syystä, niin ajelimme Sepon kanssa Kalajoen rantaan. Sanomme sitä Maijanrannaksi. En tiedä, mistä nimi juontuu, mutta joku Maija lienee asunut lähistöllä joskus. Varsinainen uimapaikka oli kuitenkin Haukkalan tien päästä kääntyvän joenrantatien varrella kirkonkylälle päin, Sikosen laavupaikalla. Laavu sinne on rakennettu talkoilla menneen kesän aikana, mutta pukukoppi on ollut kauemmin. Sen saattoi päätellä siitäkin, että pukukopin seinät olivat täynnä kirjoituksia sekä penkillä unohtuneita uikkareita. Käykääpä etsimässä sieltä omanne! Sellaisiahan kaikki pukukopit ovat käytön alettua, kirjoituksia joka puolella. Niihin on ihmisten pakko kirjoittaa jotain - yleensä typerää.

Tapasin 

lapsuudenystäviäni, tällä kertaa ei ollut miesväkeä mukana. Niinpä meillä oli syvällisiä ja mielenkiintoisia keskusteluja. Olemmehan tunteneet toisemme lapsesta lähtien, kun naapurustossa asuimme. Kerroin äitillekin, että tapaan näitä ystäviä. Hän sanoi kuten ennenkin, että ystävistä pitää pitää huolta ja olla tekemisissä, että pysyy tuttuna, ja että he ovat todella tärkeitä. -Minulla on viisas äiti. Nytkin keskustelimme isoista asioista myös äitini kanssa.

Äitilläni on tunneälyä!

Hänellä oli tapana ostaa aina lapsilta jotain, kun nämä tulivat ovelle myymään. Hän osti myös tuttujen kirjoittamia kirjoja ja sanoi, että joskus on tärkeämpää se, että ostaa kyseisen ihmisen takia eikä siksi, että välttämättä tarvitsisi kyseistä kirjaa tai mitä se sitten olikin. Olen aivan samaa mieltä ja elämäni aikana olen jo huomannut, että kaikki eivät tätä ymmärrä.

Muutamaa serkkuani tapasin

sekä yhden veljeni kotona kävimme kahvilla. Tällä kertaa tärkeintä reissussani oli äitini tapaaminen. Leikkasin äitin hiukset yhtenä päivänä, toisina päivinä juttelimme vain, mutta silloin hän oli hyvin virkeä ja keskustelut olivat mielekkäitä kunnes hän alkoi väsyä. Yhden veljenpojan kanssa ehdimme myös jutella.

Paluumatkalla

vierailimme Kokkolassa Andreaksen luterilaisessa seurakunnassa, jossa pastorina on Jimmy S. Messu oli jälleen puhutteleva. Alkupuheesta jäi mieleeni päivän aihe, joka kertoo Jaakobin näkemästä unesta, jossa tikapuut kohosivat maasta taivaaseen ja enkelit kulkivat ylös, alas. Hän sanoi, että kun kokoonnumme messuun, enkelit laskeutuvat alas joukkoomme kuten myös koko pyhien seurakunta taivaasta. Se oli hyvin lohduttavaa. Tässä pari irrallista ajatusta, jotka kirjoitin ylös saarnan aikana:

- Jumalan valtakunta tuli lapsen kautta maailmaan. Niin myös lapsi kasteessa kykenee ottamaan vastaan Jumalan valtakunnan (en muista tarkkaa sanamuotoa)

- Usko on vastaanottamista, ei mitään, mitä itse teemme

- Lapsi on "maisteri" heti synnyttyään: hän ottaa kaiken vastaan Jumalalta/Jumalasta

- Suurin on se, joka on tullut pieneksi, suurin on se, joka on saanut vastaanottaa Jumalan valtakunnan eikä se joka on onnistunut välttelemään syntiä.

Lutherin ajatus Juha Vähäsarjan tekstistä:

Luther sanoo: ”Vaikka joku välillä väsyykin, Kristus on aina läsnä, ojentaa apunsa ja sanoo: Nouse, lapseni, nouse! Ei ole mitään hätää, jatka taas, kaikesta on vain päästävä yli, lankeamatta se tuskin käy – varo vain, ettet jää makaamaan!”

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

Vielä haluan jakaa

kohdan, joka avautui minulle, kun luimme aamulla Sepon kanssa 2 Kor 6:16 tekstiä, josta tästä vain osa:

...me olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään..."

Uuden Testamentin kirjeet on kirjoitettu seurakunnille, siis niille, jotka uskovat Jeesukseen. Ja jos ja kun sinä kuten minäkin, uskomme, että olemme Jumalan temppeli, niin hän asuu meissä! Eikö ole valtava uutinen! Se ei ole salassa ollenkaan, paitsi meiltä syntisiltä, jotka emme näe ja ymmärrä paljoakaan siitä, mitä Jumala on meille sanonut, vaikka olemme lukeneet tämänkin kohdan kenties kuinka monta kertaa!

Vähäsarjan uusimmassa

hartauskirjassa Joka päivä lohdutat meitä, on teksti 29.9:

Herra sanoi hänelle: "Minä kuulin nöyrän rukouksesi, jonka osoitit minulle." -1 Kun 9:3;

ja selityksen lopussa Vähäsarja sanoo: "Hiljainen huokauskin on huuto. Syntisen pyyntö Pyhälle on kuin hänen oman Poikansa puhetta, sillä Kristuksessa me elämme ja olemme."

Kotimatkalla poikkesimme

vielä tätini luona Kokkolassa, sielläkin oli mukavaa yhdessäoloa. Ja hauska loppusilaus reissulle oli uimapaikan löytäminen n. 80 km ennen Vaasaa.

Olemme päässeet jo iltapäivään,

tein sosekeittoa meille lounaaksi, ainekset tuossa kuvassa, lisäksi turkkilaista jugurttua ja loraus punaviinietikkaa; lorahti hiukan liikaa, mutta maistui se meille.

Nyt lähdemme ulos, jahka saan tämän valmiiksi. Uusin palapeli Venetsian yövaloista on viereisellä pöydällä. Seppo joutui lähtemään sitä tekemästä, kun varjot ja valot häilyivät silmissäni hänen pimentäessään välillä ikkunasta tulevan valon ja se sattui silmiini. 

Loppuviikolla 

olen menossa siunaustilaisuuteen etelään lasteni kanssa, osa heistä lähtee puolisoineen. Kiitos, jos huokaiset sen tilaisuuden puolesta, jonne menemme! Ajatukset ovat hyvin paljon nyt sairaissa lähimmäisissä ja ystävissä tai hiljattain kuolleissa.

Jeesus olkoon myös sinun kanssasi, rakas ystävä, varjoisilla poluilla, pimeillä kujilla sekä valoisilla mäennyppylöillä, joita niitäkin hän suo meille aika ajoin.