27.09.2025 - Viikon työt on tehty

Lauantaina,

siis tänään, kävimme juuri parin tunnin lenkillä. Suuntasimme vaihteeksi Mansikkasaareen uimaan, mutta ei oikein onnistunut. Uimakoppi oli viety pois ja partiolaisilla oli siellä pari telttaa pystyssä ja porukkaa oli joka puolella, mikä oli tietysti nuorten kannalta hyvä asia. Löysin muka erään veneen kyljen, jossa saattaisin vaihtaa uikkarit, mutta eiköhän ollut kohta partiolaisia veneen vieressä jonossa jollekin rastille. Ei auttanut muu kuin lähteä jatkamaan matkaa.

Tapasimme 

Vikingan rantaan mennessämme erään papan, jolla oli paljon asiaa. Pysähdyimme juttelemaan tai kuuntelemaan paremminkin, kun hän kertoi sinänsä ihan mielenkiintoisia asioita paitsi itsestään niin myös jostain tuttavistaan ja näiden toilailuista. Jossain vaiheessa jatkoimme matkaa. Sitä ennen hän ehti kehaista kaunista hattuani kuten myös rouvaa, josta tietysti kiittelin. Ei tuollaisia kehuja liikaa kuule. Täytyy nauttia ja ottaa tosissaan, jos sattuu kuulemaan.

Onneksi

Vikingan uimakoppi oli paikallaan vielä, ja uimareitakin siellä oli useita sinä aikana, kun minä kävin uimassa. Pari minuuttia itsekin vain uin. Olen nimittäin sen jälkeen, kun pidin päivän uimapaussin ja huomasin, että lonkkasärkyni johtui pitkistä uinneista, vähentänyt uimista 1-5 minuuttiin. Ei onneksi tarvinnut kokonaan jättää, sitä olisin surrut!

Kotimatkalla

poikkesimme kauppaan ja veimme löytämämme tölkit palautukseen ja ostimme jäätelöt. Söimme ne kesäkatoksen viereisillä tuoleilla varjossa. On lämmin päivä, +16 astetta. Eilen mittasin veden lämpötilan, se oli sama kuin ilman eli noin +12-13 astetta. Se on oikein passelia uimiselle ja sen jälkeen tulee virkeä olo.

Mennyt viikko

oli lastenhoitoviikko, sillä olimme passissa joka päivä paitsi perjantaina. Pari tuntia päivässä lasten kanssa tekee tässä iässä sen, että aamupäivä menee valmistellessa lähtöä ja kotiuduttua palaudutaan päivän töistä.

Meillä oli rattoisia hetkiä herra 2v:n kanssa, joka leikkii mielikuvitusleikkejä. Kahveja keiteltiin ja eräs pippuripurkki oli niin tiukka avata, että vain hän sai sen auki, mutta minä en. Se oli tosi mieluista pikkupojalle. Nukutuslenkkejä teimme kuten kuvasta näkyy. Saimme ihailla neiti 8v:n spagaatteja ja kärrynpyöriä. Kyllä harjoitus tekee mestarin.

Myös luistelunäytöksiä olemme saaneet katsella netistä - neiti 15v on jo pitkän linjan taitoluistelija. Paljon on iloa ja haastetta näissä lapsosissa, jotka ovat kovin rakkaita meille. Eräs vajaa 4v on kiinnostunut lukemisesta, ja sanoo vaatimattomasti, että osaa lukea vain ISOJA KIRJAIMIA.

Viikkoon on mahtunut

myös suruviesti, jolloin on pitänyt pysähtyä kun ei ole muuta voinut. Myös rukousaiheita on niin paljon, että mitäpä muuta voi kuin heittää kaikki hänen päälleen, joka ne jaksaa kantaa. Itsellä eivät voimat riitä kestämään kaikkea surua, mitä ihmisillä on.

Naisteniltakin oli,

meitä oli jälleen koolla sopiva porukka rukoilemassa ja jakamassa elämän kipuja ja iloja. Luotan siihen, että Jeesus itse hoiti jokaista, emmehän me voi muuta tosiaan, kuin jättää suurempiin käsiin lähimmäisemme ja kaikki, mikä meitä painaa ja surettaa. 

Myös ystävistä olen tällä viikolla kiitollinen, sillä olen saanut jakaa asioita rukoillen ja jutellen heidän kanssaan. Yhteinen rukous on kallisarvoinen asia, ystävät ovat Jumalan lahja.

Palapelejä on tehty

jo monta. Jälleen on yksi levällään pöydällä. Sitä kootessa en voi ajatella muuta kuin etsittävää palaa. Käsityöt ja lukeminen auttavat nekin minua jaksamaan. Olen virkannut silloin tällöin isoäidin neliöitä tehdäkseni niistä villatakin. En tosin tiedä, miten sen kanssa käy, kun ei minulla ole mitään ohjetta, ajatus vain, millainen se ehkä voisi olla. Ainahan siitä voin tehdä vaikka peiton, jos ei se villatakiksi muutu. 

Seppo on lukemassa 

meille ilta- ja aamukirjana Punaisen höyhenen ravintolaa. Kyse on maallisesta kirjasta, mutta siinä kerrotaan viisaasti ihmissuhteista, niin että meillä on syntynyt paljon keskustelua kirjan pohjalta. Samalla voin virkata, kun Seppo lukee.

Nukkien teko on pysähdyksissä, sillä vanu loppui ja ihonvärinen kangas myös. Myöhästyimme eilen 4 minuuttia vanukaupasta, sillä luulin, että se suljetaan myöhemmin ja meillä kesti erinäisistä syistä kauan ennen kuin ehdimme sinne. Harmitti tosissaan. Olisin tarvinnut myös sitä kangasta, mutta menimmekin sitten kirpparille, josta löysin pari lasten vaaleanpunaista paitaa muutamalla kolikolla ja ne ajavat saman asian. Työ voi siis jatkua, mutta tilaamani 2 kg vanua odottaa hakijaansa Tervajoella.

On aika lopetella,

sillä huomisia virsiä messuun pitää vielä harjoitella. Ville Typpö toimii huomenna meille pastorina, on Oton vapaasunnuntai. Ilolla menemme taas messuun ja ystäviä tapaamaan kirkkokahville. Tervetuloa sinäkin, jos asut lähistöllä - klo 10 osoitteessa Laivakatu 7!

Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. -1 Kor 1:18

Herra siunatkoon sinua, rakas lukijani, kuukauden vaihtuessa jälleen, tällä kertaa lokakuuksi! 

Jk. Satutko tarvitsemaan pieniä pöydällä pidettäviä kangaspuita, joilla voi kutoa poppanaa? Kälyllä ja minulla on sellaiset varastossa emmekä tarvitse niitä!