18.09.2025 - Lusikka kauniiseen käteen!

Otsikkoni viittaa 

tänään torstaina selvästi havaitsemaani asiaan, joka liittyy uimiseeni. Olin aivan innoissani, kun saattoin uida 79 päivää peräkkäin ja olisin pystynyt uimaan toisinaan vaikka kuinka pitkään. Siltä tuntui. Yli 20 minuuttia joskus, mutta viime viikkoina yleensä 20 minuuttia. 

Pari viikkoa sitten oikeaa lonkkaani alkoi särkeä iltaisin ja aamuun asti sitä jatkui kunnes kipu vähitellen melkein hävisi. Sitten illalla taas sama juttu. Alkoi epäilyttää sylttytehtaan paikka. Parina viime iltana uin vain 6-7 minuuttia, mutta lonkkasärky oli edelleen ilkeä. 

Eilen olin tiukkana,

en mennyt uimaan ollenkaan. Muistelin kärsimääni pahaa, tässä tapauksessa kipeää lonkkaa ja mahdollista sen aiheuttajaa eli kylmää vettä. Ja kuinka ollakaan: eilen illalla ei ollut tietoakaan lonkkasärystä! Tuntui ihanalta, kerta kaikkiaan!

Syy kipuun 

oli siis selvä: sisuskaluni jäähtyivät kai liikaa ja lonkkaa särki sen takia, vaikka puin aina kunnolla vaatteita päälle enkä tuntenut itseäni viluiseksi. Ja vedessä en kokenut palelemista. Siksi tänään tuntuikin lapselliselta, kun marssin uimaan Vikingalle ja olin vedessä vain minuutin - siis Isä meidän rukouksen ajan. Jännityksellä odotan, sainko lonkkani pillastumaan pahennusta aiheuttavalla käytökselläni. Illalla se selviää.

Tänään olin jo innoissani

lähdössä Tabitaan ensi kertaa tänä syksynä. Se on naisten käsityöpiiri. Olin mukamas hyvin pirteä enkä muistanut ollenkaan, että heräsin yöllä migreeniin, heitin lääkettä kitaan ja heräsin sitten ennen kuutta, kun päätä loimotti. Sain pääni kuntoon, mutta onneksi pamahti väsymys ennen kuin ehdin rynnistää kaupungille pyörän kanssa. Samalla muistin, että hetkinen, nyt on kyllä paras vaan ottaa huilingin kannalta.

Aamusella

olimme lukeneet Sepon kanssa Psalmin 78 (heinäkuussa 30, elokuussa 30 ja nyt on syyskuun 18.päivä - helppo muistaa) sekä Apostolien teoista loppulukuja. Lisäksi Seppo luki alkamaamme romaania, jonka eräs henkilö ärsyttää häntä, mutta minä onneksi tiedän, että rouvalle maksetaan potut pottuina. Rukoilimme tavanomaisten aiheittemme puolesta ja aihetta rukoukseen on ollut pitkin päivää.

Iloisesti aioin lukuhetken

jälkeen tulla tekemään palapeliä, mutta muistin, että keittiössä odottaa ikävä homma. Nimittäin eilen, kun tein lasten kanssa helmihommia, eräs helmi kieri jääkaappipakastimen alle. Kun yritin krökytä sitä sieltä, sain villakoiria vastaani. Tänään siis vedimme kapistuksen seinästä ja putsasimme sen joka puolelta, samoin lieden takaa. Jälkimmäisen siivoan aika usein, iso kapistus on hankalampi tapaus.

Rehkinnän jälkeen

pistin eilen keittämiäni perunoita paistumaan ja heitin sekaan purkkilihaa. Lounaan jälkeen Seppo lähti tallille hakemaan jotain johtoja korjattavaan radioon ja minä parkkeerasin petiin. Tein vähän käsitöitä ja viestittelin ystävien kanssa. Yritin nukkua, mutta en onnistunut, vaikka väsytti. Heitin lääkettä kitaan, kun hoksasin, että huono olo ja väsymys on kehittymässä migreeniksi. Nyt sitä ei ole! Lenkki ulkona ja uimassa piristivät myös. 

Olen tehnyt

kaksi palapeliä ja nyt on kolmas tekeillä. Seppo tuossa sitä kokoaakin. Illalla hän tuli kaveriksi kääntelemään paloja oikeinpäin, se on keljuin homma palapelien kanssa.

Palapeli vaatii keskittymistä, joka vie ajatukset pois muusta. Se on välillä tarpeen, ettei murehdi tai väsytä itseään ajattelemalla liikaa.

Ensi kertaa mielessäni kävi illalla jopa sellainen harrastus kuin ratsastaminen. Ei toki niin vahvasti, että ryhtyisin siihen, mutta kuitenkin. Luin lehtijuttua ja se kai toi tuon ajatuksen, että ratsastaminen olisi varteenotettava urheilumuoto. Siinä on pakko huomioida se hevonen, jos meinaa pysyä sen selässä, luulisin. Joten ei kovasti ajattele muuta, ettei putoa ainakaan kun ei osaa ratsastaa. 

Tällä viikolla 

olemme hoidelleet lapsia jonkin verran ja ensi viikolla vielä useammin. Sehän on ilo. Eilen homma hoitui hienosti, kun erotimme veljekset eri leikkeihin. Toinen imuroi ja siivosi Sepon kanssa - lempipuuhaa - ja toinen teki helmijuttuja isosiskon kanssa keittiössä. Päivälliseksi kaikkien lempiruokaa maksalaatikkoa. Olen iloinen, että voimme viettää aikaa lastenlasten kanssa näinkin paljon. Ilman Seppoa en useinkaan kykenisi, mutta yhdessä homma hoituu hyvin.

"No Seppo, missäs minä olin", herra 2v kysyi, kun työnsi päänsä piiloon aina välillä syömisen lomassa, kun olimme heidän kotonaan eräänä päivänä. Minusta poika ei näyttänyt juurikaan piittaavan, mutta olen vain hyvilläni, kun Seppo on ykkönen. 

                                        Toivotan sydämelliset onnittelut eräälle lukijalleni,

                                        joka on täyttänyt 80 vuotta hiljattain.

                                        Jumala sinua siunatkoon!

Palapeli kutsuu,

ja päivällinenkin vähitellen. Hyvässä hoidossa olemme tänäänkin, niin sinä siellä, rakas lukijani, kuin minä täällä. Meillä on Isä, joka pitää meistä huolen kaikkina päivinämme.

Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, hän ei väisty viereltäsi. -Ps 121:5