12.09.2025 - Hellekaudesta suoraan syksyyn!

Eilen torstaina

oli 25 astetta lämmintä. Merivesikin oli varmaan 20-asteista Vikingan rannassa kivilaiturin takana iltapäivällä, kun se oli tuulelta suojassa. Tuulta oli 8 m/sek, mutta tuuli oli lämmin. Ei tahtonut osata pukeutua tarpeeksi vähäisesti, kun nyt muka syksyä eletään.

Tänään sää kääntyi,

tuuli on edelleen aika navakka. Sadetta luvattiin, mutta vielä ei ole jaksanut sataa. Asteet ovat tipahtaneet 20 asteen alapuolelle, ja takki tuntui mukavalta yllä ulkona.

Kaikenlaista vaivaa

on ollut, ei isoa, mutta kun on useampi pieni harmi ja huonosti nukuttu yö takana, se kiristää hermoja. Täytyi keksiä jotain, etten ala käyttäytyä huonosti flunssasta toipuvaa toipilasta kohtaan kotona. Niinpä lähdin viemään takkuavaa ompelukonettani huoltoon ja päätin samalla tehdä mukavan kaupunkireissun. Se oli onnistunut rupeama.

Ompelukoneen vika

löytyi! Lidlistä ostamani tai kirpparilta kaivamani butterfly-ompeluneulat ovat vääränlaisia ainakin minun koneelleni! Myyjä sanoi käyneensä taannoin Tansaniassa, ja siellä kuulemma oli ollut tuon merkkisiä ompeluneuloja koneissa, joten ilmeisesti ne käyvät joihinkin koneisiin. Piti heti päivittää oma ompeluneulalaatikkoni. Lisäksi koneessani oli rikki langansyöttäjä eli systeemi, jolla langan saa kätevästi neulansilmään. Se tilattiin kuten myös pari muuta pientä osaa. Mutta kone alkoi toimia, kun sai erilaisen neulan ja lanka syötettiin käsin koneeseen. Nyt voin taas ommella!  

Seuraavaksi kiikutin

monta kirjaa kirjaston vaihtohyllyyn. Lisääkin vien myöhemmin jahka saan itseni raivaustilaan.

Hauskin osuus oli mennä kirjakauppaan mukanani äitienpäivälahjan ostokortti, joka oli kännykässäni. Sain sen erään lapseni perheeltä keväällä. Oli vähän haasteellista keksiä, mitä haluan itselleni. Yleensä ostan muille värejä ja kyniä ja sen sellaista. Tiesin kuitenkin mitä haluan hankkia. 10 vuotta sitten sain viiden vuoden päiväkirjan, jota itse asiassa käytän vieläkin, vaikka sen aika umpeutui viisi vuotta sitten. Merkitsen sinne yhä löytötölkit, uimahallireissut ja sen semmoiset. Ja koska oli mielenkiintoista nähdä, mitä on tehnyt edellisinä vuosina samana päivänä tai minkälainen sää on ollut silloin, halusin nytkin tuollaisen kirjan.

Palapeli oli myös toivelistallani,

mieluiten 300-palainen. Mutta myös kuvan piti olla sellainen, että viitsin katsella sitä monia tuntaja tehdessäni palapeliä, joten löysin kyllä 500-palaisen, mutta en 300-palaista. Tuo on helpompi saada pysymään pöydällä kuin tuhat palaa ja kuva on mieluinen.

Aivan noin raivoisa ei ollut meri kuin palapelin kuvassa, kun kävin paluumatkalla Mansikkasaaressa uimassa. Mutta aallokko oli sellainen, että uin rannan tuntumassa ja aallot läiskivät takaraivoon, kun hyppelin vedessä varmaan 15 minuuttia, minkä arvioin tapani mukaan laulamieni laulujen määrästä. Vesi ei tuntunut kylmältä eikä tuuli pahalta, mutta selkeästi sää oli muuttunut eilisestä. 

Vielä ennen uintia

poikkesin kalamarkkinoilla sisäsatamassa. Ostin meille molemmille oman savustetun siian sekä muikkukukon yhteiseksi. Meillä on nyt hyvät eväät viikonlopuksi. Sadekin näyttää viimein alkaneen - oli hyvä, ettei se alkanut aiemmin minun kannaltani, vaikka sadetta luvattiin jo aamusta lähtien.

Aamuluvut luimme 

Sepon kanssa ennen virkistysmatkaani. Nyt voisin pötkähtää sängylle lukemaan romaania, mutta sitä ennen kylläkin päivän Psalmit. Yleensä luen ne aamuyöllä tai aamulla, mutta aamuinen päänsärky esti moisen. 

Eilenhän olin pitkästä aikaa Tammikaivon puistossa, kun vietin aikaa lapsenlapsen kanssa toisen ollessa neuvolassa äitinsä kanssa. Siellä moni paikka muistuttaa Arista, sillä vietimme siellä tuntikausia yli 10 vuoden ajan, aina kun sää ja Arin vointi sen salli. Onneksi ne ajat ovat takana, mutta nekin vuodet olen tarvinnut kasvaakseni täksi ihmiseksi, joka nyt olen. En ole tullut paremmaksi, toivottavasti en pahemmaksikaan, mutta pääasia on, että Jumalan armo on joka päivä sama ja pysyvä jokaisen kohdalla, joka häneen turvaa. Ei kysytä minun kasvuani kristittynä tai ihmisenä, ei onnistumisiani eikä lankeemuksiani. Riittää, että turvaan ja luotan Lunastajaani, joka elää ja vie Kotiin, jossa Ari jo on. Siihen asti Herra on luvannut kantaa.

Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan. Niin minä olen tehnyt ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.

Siunausta sinulle, rakas lukijani tänään, viikonloppuna ja joka päivä!