22.08.2025 - Olen unohtanut kertoa....

Perjantaiaamupäivällä

Jokin aika sitten kävin tilaamassa kuulolaitteita itselleni. Siitä ei tullutkaan mitään, sillä kuuloni olikin parantunut! Siinä kävi niin, että edellisellä kerralla oli jäänyt ottamatta jotain kuulotesteihin liittyvää, joten ne jouduttiin tekemään uudestaan. Viimeksi molempien korvien kuulotaso ylitti rajan, jolloin on syytä hankkia kuulolaitteet. Tällä kertaa kuulo olikin rajan alle, joten ei tipu apuvälineitä!

Sehän on iso

kiitosaihe, kuuloni on ikätasooni nähden ihan normaali. Olen iloinen siitä, vaikka havittelin jo mielessäni sellaisia, joissa olisi korvakoru samassa. Sopisi laiskalle korvakorujen käyttäjälle.

Kolme ihmistä

on ilmoittanut ryhtyvänsä Psalmien kuukausikuluttajaksi, ihana kuulla! Viittaan edelliseen tai sitä edelliseen kirjoitukseeni. Unohdin siinä mainita, että sitä parempi, jos voit lukea Sanaa ääneen tai sen verran ääneen, että voit itse myös kuulla, mitä luet. Ihan loogista, että silloin lukeminen menee tajuntaan paitsi silmien, myös korvien kautta jotain.

Ainahan sellainen käy mielessä, että mitään ei jää mieleen. Ja siitä seuraa, että mitä varten lukea Raamattua, kun ei kuitenkaan muista mitään. Mutta jos ajattelee niin, että mitään siitä ei saisi jäädä mieleen, niin jo hiipii epäilys, ettei vaan jotain jää mieleen.

Itse vertaan lukemistani suihkussa käyntiin, kuten olen aiemminkin kirjoittanut. Ei siinäkään muista eikä huomaa, mihin kohtaan vesi osuu, mutta sen tietää, että suihkussa on käynyt ja kastunut. Näin on myös Sanan laita. Se tekee tehtävänsä meissä. Pyhä Henki ottaa ja muistuttaa meitä lukemastamme, kun aika on.

On ollut taas

ihania päiviä, vaikka migreeni yrittää jarrutella. Mutta hyvin menee, jahka otan kofeiinitabletin ja panadolin heti kun päässä ensi kerran vihlaisee tai alkaa edes tuntuma. 

Kävimme Ikaalisissa sukulaisissa, kuva uimapaikalta Saarijärvestä, jossa kietaisin haavanoksan hiuksiini, kun tukkapidintä ei löytynytkään muasta. Tämä on mainio ja toimiva konsti. Päivän reissu, jonka päätteeksi valvoimme seuraavasta yöstä puolet, kun päässä oli niin paljon ajatuksia eivätkä aivot ehtineet käsitellä niitä ennen aamuyötä.

Eilen kävin verikokeissa

joten en voinut syödä aamulla. Sen sijaan pyöräilimme Kauppahallin kahvilaan Sepon kanssa aamukahville, ja suosittelen sitä paikkaa. Italialaiset yrittäjät tekevät herkullisia leivonnaisia ja keittävät maukasta kahvia. Tila on kodikas ja siellä tulee hyvä mieli, jos ei jo ennestään satu olemaan. Kunpa halliin tulisi lisää yrittäjiä, nyt ovat paikat aika lailla tyhjillään.

Pyöräilimme vielä Reshopiin eli SPR:lle ja siellä olikin sopivat apajat. Kassillinen vaatetta kolmella eurolla. Niinpä ompelin illan mittaan itselleni uuden hameen jostain housuista. Nyt hoksasin, miten sellainen v-lisäys pitää tehdä - tähän asti on ollut aina ongelmia. Tarkoitan, kun housuista tekee hameen tai haluaa leventää lahkeita, jolloin täytyy ommella v-kiila vaatteeseen. Työ tekijäänsä neuvoo, se on totista totta.

Pian tämä rouva

lähtee tapaamaan ystäviään lounaalle uudessa hameessa! Samalla viemme Sepon kanssa kirpparille monta kassillista tavaraa, lähinnä vaatetta, mutta muutakin. Ja illan tullen saamme pikku-Pedron yökylään. Se on juhlaa, kun saa viettää aikaa lapsenlapsen kanssa. 

Aika lopettaa,

mutta loppukevennyksenä lukemastamme Raamatunkohdasta juttu. Seppo lukee välillä väärältä riviltä tai muuten väärin johtuen hänen silmistään, ja toisinaan sattuu hassuja kömmähdyksiä. Tänään fariseukset ihmettelivät Sepon lukeman mukaan, miksi Johannes kalastaa, jos kerran ei ole Kristus. Otti korvaan ja syystäkin, sillä Johanneshan kastoi eikä tainnut olla kalamiehiä ollenkaan. 

En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa.

Tämän Sanan varassa ja uskossa luottaen siihen, että kaiken on Kristus tehnyt puolestani. Minä saan olla vapaa Jumalan lapsi, jolla on perintönä taivas - kasteen ja uskon kautta, jotka molemmat ovat Jumalan lahjaa minulle ja myös sinulle, rakas lukijani - ota ne vastaan!