07.08.2025 - Halusin vain kertoa...

...että ilonamme oli kaksi ihanaa tyttöstä yökylässä!

He tulivat

eilen. Lähdimme iltapäivällä uimaan kukin pyörillämme, Seppo oli mukana, mutta vain me naisväki uimme. Tytöillä oli uimalasit ja he sukeltelivat, minä kelluin.

Mutta uiminen

oli tällä kertaa erilainen juttu. Nimittäin merenkäynti oli melkoinen, tuuli oli kai 8 m/sek. Meri aaltoili melkoisesti, mutta menimme poukamaan uimaan. Muita ei näkynyt. Ei aikaakaan, kun alkoi sataa. Ei mitään pikku sadetta, vaan yhä yltyvää ja puuskaista sadetta. Meri oli upean näköinen, kun katselin sitä meren pinnan tasolta. Valkoinen huurupilvi kohosi vedestä. Välillä epäilin, oliko vesi sittenkin rakeita, kun se osui veteen valkoisena. Kokemus oli ainutlaatuinen itselleni ja varmasti tytöillekin - he ovat 8 ja 10 ikäisiä.

Merivesi 

oli lämmintä. Pysyimme kaulaa myöten  vedessä, sillä ilma oli kylmempää kuin vesi. Sadepisarat tuntuivat kylmiltä. Vähitellen alkoi tuntua, että missähän vaiheessa voimme nousta vedestä. Seppo kyyristeli puun alla ja otti kuvan meistä, kun heiluimme meressä. En laita kuvaa tänne kuitenkaan, tytöt saavat olla anonyymejä. 

Kun viimein sade

vähän väheni ja meren voimakin laantui, kömmimme ylös vedestä ja menimme pukukoppiin pukemaan jo valmiiksi kastuneita vaatteita päällemme. Pienemmän tyttösen leuat löivät loukkua, mutta jahka olimme saaneet vaatetta yllemme, pyöräilimme edelleen sateessa kotiin. Se oli mainio reissu!

Päivään sisältyi

enemmänkin haastetta. Kolme muutakin lastenlasta tuli meille, ja heidän kanssaan juoksimme pihalla, toisin sanoen minä juoksutin lapsia. Keksin heille tehtäviä, joiden mukaan he kiersivät puita ja taloa ja muuta sellaista.

Sisälle mentyämme pikkupojat siirtyivät Sepon kontolle ja tytöt jatkoivat helmitöitä. Pikkupojat halusivat tapansa mukaan mennä sänkymme alle. Ehkä Pedro aavisti, että sitä ennen hän saisi imuroida sängyn alustan kuten myös tapahtui. Leikin nimi jäi Sepolle kuulemma epäselväksi. Joka tapauksessa pojat viihtyivät sängyn alla hyvän aikaa.

Nuorimmainen

oli luopunut vaipankäytöstä ja hän ilmoittikin, että ei käytä myöskään pottaa enää. Ei kumpikaan heistä käytä. He kumpikin osaavat istua jo pytyllä. No se olikin iso juttu ja kumpikin todisti sen toiminnallaan. Ei ole siis vauvoja enää lähiperheessäni. 

Vielä saimme pariksi tunniksi Alfredonkin meille. Nimi tulee siitä, että pappi oli kuullut kirkossa kesällä, että pojan nimi on Alfredo, josta tämä oli hyvin närkästynyt. Samainen Alfredo on juuri aloittanut syksynsä Sammaltassuissa, isompien ryhmässä, sillä hän täyttää tänä vuonna 4 vuotta. Hän oli hyvin otettu tästä ylennyksestä. 

Saattelimme isosiskojen kanssa Alfredon mamman autoon ja haimme samalla kuivuneet lenkkarit  ja vaatteet kuivaushuoneesta.

Illan tullen

tämä mummo oli onnellinen, vaikkakin lopen uupunut. Rupesin nukkumaan yhdeksältä ja heräsin kuudelta. Toki migreenikin jylläsi aamuyöllä, mutta se laantui aamun aikana. 

Saattelimme tytöt

iltapäivällä tänään pyörille ja kotimatkalle reput selässä ja kypärät päässä. Ensi viikolla alkaakin koulu näille meidän seudun lapsukaisille, joten kesä on siltä osin ohi.

Itse menin huilaamaan ja nukuinkin jonkin aikaa. Herättyäni lähdimme pyöräilemään. Kävin uimassa ja palvelu oli minua kohtaan jälleen herrasmiesmäinen: Seppo lakaisi pukukopin - harja oli mukana - ja nouti jalanhuuhteluvettä rouvansa hiekkaisille jaloille. Minulla on sangen ystävällinen ja ihana mies, eikö vaan!

Pyöräily oli niin mukavaa, että ajelimme vielä Kivihakaan ja kävimme parissa putiikissa. Tosin en löytänyt oikeastaan muuta mainittavaa kuin joitakin edullisia terottimia sekä Prismasta tarjouskahvia. Mutta pyöräily kannattaa aina. Vaasa on sen verran pieni kaupunki, että pyörällä pääsee kätevästi joka paikkaan. 

Herran haltuun tänäkin päivänä, rakas lukijani!