28.07.2025 - Kesäkelit jatkuvat

Tänä aamuna, maanantaina,

sain olla yksin uimassa Vikingan rannassa. Oli siellä pari lokkia, mutta nekin kyllästyivät seuraani, kun lauloin uidessani. Lauloin aina neljä raamattulaulua ja sen jälkeen kelluin viidennen laulun ajan, jonka lauloin itsekseni hiljaa ja katselin pilviä.

Raamattulauluja

kaikki lukijani eivät kenties muista? Niitä syntyi eniten v. 1991, kun odotin nuorimmaistani. Jumala oli silloin erityisen lähellä, tarvitsin häntä kaikessa. Odotin neljättä lastani ja pelkäsin eniten, mitä ihmiset sanovat. Ja kyllähän he sanoivat. 

Ari oli tuolloin jo hyvin sairas ja lapsen saaminen oli yllättävää mutta onnellista meille kummallekin. Suurena lahjana koin tuon raskauden alusta lähtien. Sävelsin tuttuja raamatunkohtia, jotka hoitivat minua ja joista sain voimaa. Näin pystyin laulamaan niitä ja muistin sanat, kun niihin oli sävel. Lauluja syntyi muutaman vuoden aikana noin sata. Osan olen unohtanut, mutta paljon niistä muistan yhä. En ole nuotintanut niitä, mutta sanat kirjoitin vihkoon sitä mukaa kuin niitä opettelin.

Myöhemmin johdin

lasten Enkelikerhoa tai -kuoroa, jossa kävin 20-35 lasta, 3-10v ikäisiä. Esiinnyimme monissa marketeissa, kirkossa ja vankilassa. Lapset lauloivat sydämen innolla, minä säestin kitaralla. Näin Herramme piti minua hengissä ja antoi voimia. Tuolloin myös rukoilimme paljon eikä rukous ole loppunut, mutta tuolloin sille oli äärimmäinen tarve Arin sairauden takia ja oman tilanteeni takia, kun olin niin uupunut ja kädet olivat työtä ja huolta täynnä.

Vieläkin välillä ihmettelen, kuinka selvisin noista vuosista. Ihme se onkin. Jumala oli ja on uskollinen ja pitää minusta huolen kuten hän pitää sinustakin. Antakaamme hänen tehdä se. Ei ole helppoa aina luovuttaa asioita toisiin käsiin, edes Jumalan käsiin. On syyllisyyttä, todellista, mutta myös paljon turhaa ja väärää. On jos jonkinlaisia tunteita, joista ei aina saa selvää. Mutta sen opin tuolloin, että jos jokin asia kalvaa, sitä pitää rukoilla niin kauan, että Jumala vastaa, sillä hän vastaa kyllä.

Minulla on sävelet

esim. Psalmiin 23, 130 ja moniin kohtiin Psalmeista ja evankeliumeista ja muualtakin Raamatusta, mikä milloinkin on minua koskettanut ja hoitanut. Ehkä joskus saan niitä nauhoitetuksi ja talteen, ehkä en. 

Yksi lempikohdistani 

on Room 8. luvun lopusta ja sitä olen laulellut viime päivinä:

Minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä; eivät enkelit eivät henkivallat, ei mikään nykyinen, eikä mikään tuleva. Ei voimat, ei korkeus, ei syvyys eikä mikään muu luotu, voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa, Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Kerronpa vielä erään unenkin,

jonka näin joitakin aikoja Arin kuoleman jälkeen. Ajoin autoa, oli pimeää. Metsänraja erottui juuri ja juuri taivaanrannassa. Autossa ei toiminut valot, en nähnyt mitään. Ajoin kuitenkin 80 km/h. Kun pysäytin auton, huomasin tulleeni talon eteen, tie oli noussut ylöspäin talon pihalle ajettaessa. 

Katsoin taakseni tietä, mistä olin tullut. Tien molemmin puolin oli jotain suon tapaista, savikoloja tai muuta märkää ja epämääräistä ja ojat olivat tien molemmin puolin. Siitä olin kuitenkin ajanut näkemättä mitään ympärilleni ja kuitenkin tiellä pysyen. 

Eikö se ole johdatusta? On se. Jumala kuljetti koko matkan minua. 5. Mooseksen kirjan 8. luku kertoo minunkin tarinaani:

...muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö...

Olen kertonut 

tuosta unesta ennenkin, mutta kertaus on opintojen äiti. Kun asia tuli nyt mieleeni, niin ehkäpä se oli syytä kertoa myös sinulle, rakas lukijani. Kenties tuo Sana puhuttelee sinua juuri nyt? Muistathan, että AINA, kun luemme tai kuulemme Jumalan Sanaa, siinä itse Kaikkivaltias puhuu meille. Siksi on niin tärkeää lukea Raamattua. On hyvä lukea myös ääneen, jos mahdollista, niin korvien kautta kuulemme sen, mitä luemme. Ja vaikka tuntuisi, ettei mitään jää mieleen, niin varmasti jää se tärkein. 

Suihkussa käydessäsikin sinä tiedät, että vesi on kastellut sinut joka paikasta, vaikka vain seisot suihkun alla. Samoin Sana puhuu ja tekee työtään sinussa, kun vain luet tai kuulet sitä, ilman että tietoisesti ponnistelisit jotain ymmärtääksesi.

Päivien tapahtumia

sitten hiukan. Meillä oli Pedro yökylässä eräänä yönä ja ensimmäisenä hän kysyi herätessään ennen seitsemää, imuroitaisko. No, ei imuroitu vielä silloin. Sepon kanssa hän innokkaasti käytteli imuria moneen otteeseen. Ulkona kastelimme kukkia. 

Muutoin olen käynyt uimassa joka päivä. Joko aamuvarhain tai illemmalla Sepon kanssa. Tuolit meillä on usein mukana pyörän perässä, niin voimme istuksia varjossa missä haluamme. On ihmeellistä, kun varjossa tarkenee aivan hyvin, vaikka tuulee. Nauttikaamme tästä, vaikka aika ajoin on todella tukalaa.

Tänään ryhdistäydyimme

ja pitkästä aikaa kävimme asioilla auton kanssa. Löysin itselleni sandaalit, entiset olivat menneet roskiin monen vuoden jälkeen; olin löytänyt ne taannoin kirpparilta. Pari kirpparia kolusimme, jotain pientä sieltä löytyi. Puolikas lankakerä sopivaa vaaleanpunaista. Yhdet kirjavat farkut, joista aion tehdä ison käsilaukun itselleni. Kotiin palattuamme Seppo nukkui pari tuntia, oli niin väsynyt. Itsehän en nukkunut, vaikka heräsin viideltä. Tai oikeastaan kolmelta, jolloin kävin ottamassa Panadolin. Vähättelin oloani enkä ottanut Kofeiinitablettia - ennen kuin puoli tuntia myöhemmin, kun pää oli kunnolla kipeä - tästähän kirjoitin viimeksikin. Jos ei ota heti myös jälkimmäistä, ei se auta niin hyvin. 

Pyörälenkki uimaan auttoi kyllä aika lailla ja aamun tullen olo parani kokonaan.

Käsitöitä

olen tehnyt innolla. Jotain vaan pitää virkata tätä nykyä tai ommella. Esittelenkin pari laukkua, jotka olen tehnyt. Nivala-lehdestä tekemäni pussukka tuli kyllä sellainen, että en sitä nauramatta tehnyt, kun piti koko ajan yrittää pyrkiä jonkinlaiseen lopputulokseen, vaikka näytti, ettei valmista tule. 

Tänä kuumana kesänä

on tullut paljon lasten hukkumisia. Jospa pitäisimme RUKOUSPÄIVÄN ENSI LAUANTAINA,2.8. esim. klo 9,12,15,18 ja 21 rukoillen mm. seuraavia aiheita:

- hukkumisonnettomuuksien uhrien omaisten ja pelastuneiden lasten puolesta, ja että ei tapahtuisi lisää vastaavaa

- sairaiden ystävimme puolesta

- avioliittojen puolesta: lomat koettelevat, työn alku koettelee

- vanhusten puolesta, kaikkien yksinäisten ihmisten puolesta

- että ihmiset etsisivät pelastusta ja turvautuisivat Jumalan armoon - me myös!

Siunattua heinäkuun loppua sinulle, rakas lukijani!