21.07.2025 - Hellepäivänä heinäkuun maanantaina

Eläkkeellä on mukavaa,

tätä toistelen monesti miehelleni. Erityisesti se on mielessä silloin, kun saamme rentoilla uimassa tai ystäviä tapaamassa eikä ole kiirettä. Muutoin tuntuu, että lisääkö joku salaa töitä meille, kun eläkeaika alkaa? Miksi on usein kiire, vaikka ei kai pitäisi?

Tänään oli harvinainen

aamu sikäli, että herättyäni puoli kahdeksalta lähdin heti uimaan. Sentään Seppo ehti mukaani, vaikka olen käynyt kyllä aamuisin monesti niin, että hän on jäänyt nukkumaan. Tänään hän oli herännyt viideltä, kun minä vielä nukuin. Minulla oli migreeni aamuyöstä, mutta sain nukuttua kuitenkin. Paras apu aamuyön migreeniin on ottaa Panadol 1g ja kofeiinitabletti. Usein jätän jälkimmäisen pois, mutta migreeni ei lähde eikä auta, jos otan sen puoli tuntia myöhemmin; se on otettava yhtä aikaa. Monet migreeniä sairastavat käyttänevät energiajuomia kofeiinin takia, mutta itse en niitä viitsi ruveta juomaan.

Uinti olikin ihanaa,

eilen jo kelluin uinnin lomassa ja kastelin samalla punaisen lipan (lippalakista virittämäni), niin että pää jäähtyy. Tänään taas kelluin pari kertaa samasta syystä. Vesi tippui lipasta kotimatkalla ja pääkin viileni. Pää on kuitenkin ollut pökkyräinen melkein tähän asti ja on väsyttänyt, mikä sekin johtuu migreenistä. Mutta vähitellen alan elpyä.

Uimasta palattuani

vein pyykkejä narulle ulos. Pesin lopulta kolme koneellista petivaatteita, tyynyn ja peitonkin. Hyvin kuivuvat nyt ulkona, vaikka tuuli ei olekaan ankara. Meren läheisyys on hyvä tuulen takia - pyykit kuivuvat eikä helle ole niin sietämätön kuin sisämaassa, luulisin. Mutta nythän merivesi on lämmennyt sekin. Mittasin jonain päivänä, se oli +23 astetta. Järvissä lienee lämpimämpää.

Asunto on kuumentunut niin, että sisälämpöä ei saa enää tuulettamalla jäähtymään. Kiviseinät ovat lämmenneet. Seppo viritteli ilmastointilaitteen käyttökuntoon. Se viilentää kyllä kunnolla, mutta vain yhden huoneen verran. On sekin jotain.

Parvekkeella kukkii,

kesäkatoksessa kukkii myös ja kaikki on vehmasta ja kaunista. Vähitellen olen saanut parvekkeen kukkia isompiin purkkeihin, vienyt niitä ulos ja sain tilan pöydän kulmalle niin että saatoin juoda aamukahvini ja syödä aamupalan parvekkeella. Siellä on aamuisin raikasta, kun parveke on pohjoisen puolella. Illemmalla siellä kuumenee yli +30 asteeseen.

Tomaatit

ovat alkaneet kypsyä. Kirjoitan ylös, montako tomaattia saan syötäväksi. Sain ystävältä kolme tainta ja ihmeekseni ne tuottavat satoa. Pitkiä roikaleita ovat, mutta olen laittanut tukikeppejä niihin vanhojen pyykkitelineiden pinnoista, joita Seppo on katkonut roskiksiin jätetyistä telineistä. Ovat käteviä. Olen myös sitonut taimia kiinni läheisiin kukkiin tai mihin tahansa, mihin saa kiinni.

Mielessäni on ollut

viime aikoina Raamatun varoitus siitä, ettemme mukautuisi tämän maailman mukaan. Yksi huolestuttava merkki siitä on kai sekin, että vanhukset jäävät yksin. Lapset eivät välttämättä enää viitsi soittaa iäkkäille vanhemmilleen, heillä on itsellään niin monta rautaa tulessa. On vanhuksia joiden lapset eivät käy lomillaankaan vanhempien luona. Eivät ehdi. Kun kuulevat, että joku ystävä käy, eivät mene ollenkaan. Rakkaus kylmenee. 

Sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. -Matt 24.12

Laittomuuden valtaantulo

on nähtävillä, ollut jo vuosia. Jos jokin asia kielletään lailla, sitä on tehtävä. Esimerkkinä vuosien takainen koirien uintikielto lähiuimarannalla. Kun otin asian puheeksi vaasalaisten sivuilla, sain valtavan ryöpyn vihaa niskaani. Olin koirien vihaaja ja vaikka mikä. Soitin äskettäinkin rannanhoitajalle ja kysyin, ovatko viranomaiset ottaneet kieltokyltin pois rannalta tänä kesänä. Eivät olleet. Veivät uuden kyltin, sanoivat että koirille on oma rantansa. Minun puolestani koiria voi uittaa missä tahansa rannassa, mutta ei ihmisille tarkoitetuissa muutamassa rannassa, joita kaupunki on järjestänyt. 

Ystäväni kertoi myös, että heidän talossaan on useita kieltoja koirien ulkoiluttamiselle lasten leikkipuistossa. Joka päivä siellä käy säännöllisesti ihmisiä koirien kanssa siitä huolimatta.

Mistä sitten kertoo se, että vanhemmat eivät valvo lapsiaan uimarannalla? Onko vastuu siirretty siinäkin muille, uintivalvojille, joita on 1-2 rannalla? Nämä vain muutamana esimerkkinä. Esimerkkejä kukin teistä lukijoistani voisi varmasti kertoa lisää.

Kävimme välillä

pyörällä kirjastossa ja kaupassa. Palautin monta kirjaa lukemattomana. Aloitin kyllä, mutta melkein ensi sivulta huomasin, että olinpa valinnut kirjan huonosti. Tänään tilasin useita ja löysin pari kirjaa mukaani. Katsotaan, ovatko ne lukemisen arvoisia.

Illalla toivon

käyväni vielä uimassa Mansikkasaaressa. Ehkä saan Sepon seurakseni pyörämatkalle tuuleen ajelemaan. Nyt on siestan aika, levon aika. Näillä helteillä ymmärtää paremmin kuumien maiden siestan tärkeyden. Joudumme mekin pakon sanelemana vähentämään menoja ja tekemisiä, ja viisasta se onkin. Muistathan sinäkin, hyvä lukijani, juoda riittävästi ja syödä myös suolaista sekä levätä! Uni voi olla kortilla, jos yöllä on kuuma, lepo on otettava päivän aikana.

Kävimme viime

viikolla Serkkulassa kasvimaalla. Toimme omia salaattejamme syötäväksi sekä saimme lisäksi valkosipulien kukkavarsia, jotka pakastimme osaksi ja söimme jo jonkin verran. Ne maistuivat aika lailla pavuilta tai vähemmän vahvalta valkosipulilta. Miellyttävä maku joka tapauksessa. Kukkavarret kannattaa kuulemma katkaista pois, että sipuleista tulee isompia.

Onneksi menimme aamusta, sillä kun aurinko alkoi osua kasvimaalle, paarmat olivat kimpussamme. Sitä ennen työskentely sujui hyvin. Tällä viikollakin olisi tarpeen käydä, salaatit alkavat loppua ja kastellakin siellä pitää kuumuuden takia. Jospa kuitenkin jonain päivänä sataisi, sitä toivon. 

Tällä viikolla 

pääsemme, jos Herra suo, vielä lapsenlapsen 5-vuotissyntymäpäiville. Se on mukavaa.

Meidän perheessä on eräs päivä aika merkittävä tässä kuussa. Nimittäin 19.7. Silloin vietin 45 vuotta sitten ensimmäistä kihlapäivääni. Sen jälkeen, 15 vuoden ajan, lapsenlapseni on viettänyt nimipäivää tuolloin. Yhden lapseni perheessä vietettiin 11. hääpäivää sinä päivänä. Sekä yksi lapsenlapsistani on juhlinut syntymäänsä viiden vuoden ajan tuona päivänä. Tärkeä päivä.

Käsitöitä

olen tehnyt ilokseni edelleen. Nyt juuri häslään yhtä aikaa vähän liian montaa tekelettä. Virkkaan laukkua - laitan kuvan, kun se on valmis. Kaksi nukkea on keskentekoisina. Olen aloittanut virkkaamaan erästä isoäidinneliöruutua, en muista nyt, minkä niminen se kuvio on. Lisäksi aion väsätä karkkipaperipussukoita, kokeilla vähän eri systeemiä kuin viimeksi. No, vähitellen teen, mikä eniten kiinnostaa. Katsotaan, mitä syntyy.

Toivotan siunattua heinäkuun jatkoa, rakas lukijani! Nautitaan edelleen kesästä, aika on lyhyt kuitenkin!