18.06.2025 - Juhannusviikolla!

Keskiviikko tänään

Jälleen paljon tapahtunut, on vaikea aloittaa. Tulimme kotiin maanantaina. Niinpä luulin tiistaina, että on maanantai, mutta totuus selvisi jossain vaiheessa kuitenkin. Hämmentävää ajan nopea rientäminen!

Perjantaina

ajelimme äitiäni katsomaan ja sieltä mökille. Äitini kunto heikkenee vähitellen, mitäpä muuta voi odottaa 90-vuotiaalta. Pappani sanoi jo 80-vuotiaana, että ikätoverit ovat kuolleet – saati sitten, kun ihminen on 90-vuotias. Kuitenkin voi muistella vanhoja ystäviä, vaikka ei jaksa eikä kykene yhteyttä ottamaankaan.

Mökillä oli hiljaista, käki kukkui kaukana, se on joka vuosi samassa paikassa kukkumassa, ja sen ääntä kuulimme iltaisin ja aamuisin. Uimassa kävin useita kertoja, vaikka vesi ei toki ole vielä lämmintä, mutta kun on tottunut, se kyllä lämpenee uidessa.

Pesin auton,

olen ostanut miniäni kautta enjo-tuotteita, ja yksi oivallinen on autonpesukinnas. Enjoilla pestään kylmällä vedellä, joten ei tarvita veden lämmityksiä, vaan pesu sujuu ongelmitta. Seppo kantoi lammesta vettä ja minä tein valmista jälkeä. Sen jälkeen uinti olikin luksusta. Sääskiäkään ei vielä näkynyt, muutama itikka oli päässyt meitä puraisemaan; kotona vasta huomasimme.

Uni oli huonoa,

sillä lauantaiaamuna lähdimme varhain ajelemaan Sotkamoon, jonka kirkossa ensimmäinen lapsenlapsistani konfirmoitiin. Jumalanpalveluksessa oli vain konfirmoitavat ympäri Suomea ja heidän omaisiaan. Puheet oli osoitettu nuorille, joten niihin sisältyi sisäpiirijuttuja. Nuorten oli vaikea erota toisistaan, yhdessäolo oli tehnyt tehtävänsä, porukka oli ryhmäytynyt.

Oma nuoremme on taitoluistelijatyttö, introvertti, kiltti, kaunis ja lahjakas ja rakas; sisarukset ja serkut ovat vähintään 5 vuotta nuorempia. Oli ilo olla mukana rukoilemassa hänen puolestaan. Tulevaisuus on edessä tuossa vaiheessa, monta asiaa odottaa suunnan ottamista ja siihen kaikkeen saamme rukoilla viisautta Jumalalta.

Päivä oli helteinen Kainuussa,

myös tytär perheineen oli mukana perheen juhlassa – toiset sukulaiset menivät juhliin etelään seuraavana päivänä. Menimme siis 5 ja 5 sekä me Sepon kanssa yhdessä syömään ennen kuin tiemme erosivat.

Koin jälleen tunteen, mikä tulee usein lasten perheiden tapaamisen jälkeen. Kun lähdimme Sepon kanssa jatkamaan matkaa, tulin surulliseksi. Tuli ikävä lapsia, kaiho, kaipaus. Se on äidin osa. Muistot, kaipuu, ikävä. Helle ja väsymys lisäsivät tietysti matalapainetta.

Kajaanissa

yövyimme perhehotellissa, huoneessa, jonne oli hissiltä 114 askelta, tai jos loikin, niitä oli vain 86. Lähdimme illan mittaan etsimään Väinämöisenkatu 13:a, jossa oli seuraavan aamun Lähetyshiippakunnan messu. Löysimme sen vaivatta ja kiertelimme myös hiukan kaupunkia.

Seuraavana aamuna olin tyrmistynyt, kun Väinämöisenkatu oli ihan eri puolella kaupunkia kuin edellisenä päivänä! Onneksi on Seppo. Niinpä selvisimme oikeaan paikkaan.

Lähetyshiippakunnan messut

ovat samanlaisia ja tuttuja sen takia joka paikassa. Ne myös koskettavat syvältä, koska niissä kaikki liturgia on Raamatun sanaa kuten myös saarna. Ei mutu-tuntumaa tai ihmisten omia mielipiteitä. Minua itketti, sillä koko tilaisuus oli puhutteleva. Jumalan pyhyyden läsnäolo oli hyvin konkreettista.

Tosin saarnan aikana minulla oli täysi työ pysyä hereillä, sillä yö meni heikosti, osin migreenin takia. Näin myös jotain painajaista, joka herätti yöllä.

Hotellin aamupala

oli ollut runsas, joten jatkoimme messusta suoraan kohti Nivalaa. Kajaanin ja Nivalan väli on pitkälti metsää ja asumatonta aluetta. Poikkesimme syömään sikäläiselle Juustoportille, hyvää sienikeittoa minulle, Sepolle ei sitä lajia.

Kärsämäellä koetimme onneamme, jos kummityttäreni perhe sattuisi olemaan kotona, mutta ei tärpännyt. Olisimme poikenneet pikimmiten tervehtimässä. Olimme sen verran väsyneitä, ettemme olisi jaksaneet kyläillä virallisesti, joten en soittanut etukäteen. Ymmärrettävää, että ihmisiä ei välttämättä tavoita kotoa silloin. Toisella kertaa sitten paremmilla voimilla, jos Herra suo.

Haikaperällä

tapasimme äitin luona veljentyttären lapsineen, mikä oli iso ilo sekin. Mökillä vielä yö, nyt paremmalla unella, ja sitten äitin luo ja taas matka jatkui kotiin päin. Yksi uinti jäi erityisesti mieleeni: uin varmaan vartin ja lauloin raamattulauluja uidessani. Se oli juhlavaa ja ihanaa!

Palautumista

nämä päivät, migreeniä öisin, vielä vähän nytkin, keskiviikkoaamupäivällä. Mutta eilen saimme pestyksi viimein keittiön ikkunan! Laitoin sinne verhoiksi äitini virkkaamia verhoja, yksi on anopilta saatu. Tuli kesäinen ja kaunis keittiöstä - liki, etten muuta sinne nukkumaan. No, en sentään, pimeää pitää olla, että uni tulee.

Eilen saimme

ison rukousvastauksen asiaan, joka on ollut raskas tammikuusta lähtien, perhettä koskeva sairaus. Itku tuli sekä minulta, että monelta asian puolesta rukoilevalta. Jumala on hyvä, hän kuulee ja vastaa rukouksiin. Ei aina kuitenkaan niin kuin me pyydämme. Joskus hän sanoo EI, joskus taas ODOTA. Arin kohdalla Jumala sanoi paranemiseen maan päällä EI, sillä hänellä oli toinen suunnitelma. Pitkään hän sanoi ODOTA ja kyllä me odotimmekin, aivan näännyksiin asti. Lopulta mieleni oli taipunut siihen, että vastaus on EI, ja se olikin sitten jo helpotus.

Raamatun lohdutus läheisen kuolemaan on uskomattoman ihana, siitä kerrotaan I. Tess 4:13 →

Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa.Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan. Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut:

Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina.

Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla.

Tänään pyöräilemme

hakemaan tarjouskahvia ja maitoa Isosta Kaupasta, jahka sade laantuu. Uimareissukin varmaan tehdään. Juhannuksena on tiedossa mukavia juttuja:

seurakunnassamme pääsi ripille yksi nuori ja meitä kaikkia on kutsuttu sitä juhlimaan viikonlopun aikana. Koska seurakunnassamme ei ole messua juhannuksen aikana, saatamme jopa hurauttaa Seinäjoelle messuun Sepon kanssa, jos jaksamme.

RUKOUSHAASTE, JUHANNUSAATTONA:

jos jaksat ja haluat, rukoilepa kanssani klo 9, 12, 15, 18 ja 21 tai jonain muuna sinulle sopivana ajankohtana. Aiheet:

- ettei ihmisiä hukkuisi

- etteivät lapset etenkään joutuisi kohtaamaan perheväkivaltaa

- ratti/ruorijuopukset kiinni ja ettei tulisi onnettomuuksia

- nuoriso!

- lomien aloitus on kriisi monelle, ettei tulisi tappelua, juopottelua, väkivaltaisuutta

- sairaat ystävämme

- Kiitetään kesästä, rukousvastauksista, toinen toisistamme, kaikesta mahdollisesta!

Oikein siunattua keskikesän juhlaa, rakas lukijani, sinulle! Jeesus kanssasi, siunausta ja varjelusta. Muista, ettet ole yksin, vaan vähintään Jeesus on kanssasi ja hän auttaa sinua!