27.05.2025 - Tuulisesta Vaasasta!

Tiistai-iltapäivänä

Aina, kun kirjoittamiseen tulee yli viikon väli, on vaikea aloittaa. Asioita on niin paljon, ettei tiedä, miten niitä saisin ulos sopivasta tuutista. Yritän nyt taas ja aloitan menneestä viikonlopusta.

Lähdimme perjantaiaamuna Jyväskylään. Edellisenä yönä minulla oli mojova migreeni. Se johtui menneen viikon operaatioista ainakin osittain. Kerron niistä myöhemmin. Mutta perjantaiaamuna joka tapauksessa heräsin kohtalaisissa ruumiin ja sielun voimissa, joten spurttasimme baanalle aamusella. Koko matkan satoi, mutta se sopi minulle paremmin kuin kirkas paiste.

Olimme rukoilleet

matkan kohtaamisten puolesta. Jo Seinäjoella mennessämme syömään melkeinpä törmäsimme Ville-pastoriin ja istuimme tunteroisen hänen seurassaan nauttimassa lounasta. Sen jälkeen matkanteko taittui uusin voimin.

Minullahan on mitä

oivallisin navigaattori-Seppo. Hän tuntee sekä Seinäjoen että Jyväskylän, koska on jälkimmäisessä asunut 30 vuotta ennen muuttoaan Vaasaan reilut kuusi vuotta sitten. Itsehän olen suuntavaistoton ihminen ja mielenkiinnolla odotin, käännytäänkö oikealle vai vasemmalle. Yhtään en jännittänyt, sillä Seppo on sangen rauhallinen ja osaava opas. Niinpä hurautimme Jyväskylän läpi ensin tapaamaan pitkäaikaista ystävääni ja vaihtamaan kuulumisia. Sen jälkeen ajoimme yöpymispaikkaamme.

Meillä oli mukavaa

seuraa Sepon iäkkään ystävän luona yöpyessämme. Aikataulumme oli sen verran väljä, että minä en ehtinyt hermostua lekotteluun ja Sepolle se oli riittävän kevyt. Iltasella kävimme kävelemässä ja lähimetsikössä kukkui käki niin voimallisesti, että se oli lähes karjuntaa. Luin jokin aika sitten, miten erään perheen hermot menivät, kun käki alkoi asustella heidän pihassaan ja kukkui yötä päivää - se tuli mieleeni tästä käestä. Ja se jatkoi kukkumistaan toisinakin päivinä.

Lauantaina päätimme kävellä

Alba-ravintolaan, jossa minulla oli tapaaminen  Jyväskylän lastentarhanopettajaseminaarin, eli Sempun, kurssi 31 kanssa. Iäkäs opettajamme ei jaksanut liittyä seuraamme, mutta meitä naisia oli koolla 11. Kurssillamme oli taannoin poikkeuksellisen paljon miehiä, neljä, mutta heistä ei kukaan päässyt paikalle. Kolme kurssilaistamme on kuollut, Pariin edelliseen tapaamiseen en ole päässyt, joten tapaaminen oli minulle jännittävä 44 vuoden jälkeen. 

Kaikki näyttivät samalta kuin silloin nuorena! Hiukset olivat vaalenneet, elleivät suorastaan harmaantuneet ja ryppyjä oli tullut sekä elämään että ihoon itse kenellekin. Se oli mukava tapaaminen. Joidenkin kanssa olen pitänyt yhteyttä facebookin kautta, mutta ketään heistä en ollut nähnyt näinä vuosina. Paitsi erästä, joka kuoli pari vuotta sitten. Leenan kuolema puhutteli minua kovasti, sillä olin kirjeenvaihdossa hänen kanssaan ennen hänen kuolemaansa.

Reilun tunnin lenkki

tuli matkasta Albaan, ja saman kävelimme takaisin Sepon kanssa. Hän oli minulla matkaseurana, itsehän olisin eksynyt. Jyväskylä on ihan eri kaupunki kuin se oli tuolloin, kun asuin siellä. Näin kaikki muuttuu ympärillämme. 

Seppo on tottunut 60 vuodessa ennen minun tapaamistani viihtymään hyvin, joten hänelle ei ollut ongelma käppäillä kaupungilla sillä aikaa, kun minä olin kavereita tapaamassa.

Arvasinkin,

että tuollaisen päivän jälkeen uni pakenee. Joka paikkaa särki ja pyörin vuoteessa kunnes migreeni ilmaantui aamuyöllä. Sitä podin hiukan aamupäivällä, mutta iltapäivällä lähdimme auton kanssa kohti seurakunnan messua. 

Matkalla poikkesimme kahville ja jäätelölle. Migreenin jälkeen en ole parhaimmillani, ja niinpä sain pienoisen sanaharkan aikaan Sepon kanssa juuri ennen kuin menimme messuun. Hän oli kovin huolissaan, löytyykö parkkipaikkaa, mikä ei minusta ollut ongelma ollenkaan kunhan vaan löydetään messupaikka. Sehän löytyi kuten myös parkkipaikka. Seppo on kärsivällinen minun kanssani. Ja kyllä minäkin siedän aika hyvin hänen alati huonoja vitsejään. Taso pitää säilyttää, hän vain toteaa.

Tuolla matkalla meinasi tulla kolari. Lähdin vaihtamaan kaistaa. Oikealla puolella ajava iso auto sattui olemaan juuri pimeässä kulmassa, kun  hoksasin sen viime hetkellä. Se jarrutti, kun huomasi pienen sinisen pyrkivän kaistalleen ja minä palasin kaistalleni. Niinpä emme törmänneet. Kiitin Jumalaa varjeluksesta, todella! Miten usein ja paljon Jumala meitä varjeleekaan!

Messukäytännöt ovat ihan samanlaiset

kaikissa lähetyshiippakunnan messuissa, joten niihin on helppo mennä, kun olemme niihin tottuneet. Kuitenkin on pieniä eroja, ja on todella mielenkiintoista, sillä heti kiinnittyy huomio asioihin, jotka tehdään vähänkin eri lailla. 

Tutustuin rouvaan, joka istui edessäni. Vaihdoimme yhteystietoja, saatamme olla yhteydessä. Kerroin tehneeni meidän seurakunnan tuoleihin virsikirjoja varten selustaan pussin, johon kirjat voi laittaa. Hän oli aikeissa tehdä heille sellaisia myös.

Messun toimitti Elias Ikäläinen, nuori mies, seurakunnan pastori, joka puhui selkeästi ja asiaa. Pääsimme ehtoolliselle. Saimme laulaa tuttuja virsiä. Kirkkokahvien jälkeen juttelin vielä kanttorin kanssa, joka oli lahjakas soittaja, eläkkeellä oleva pianonsoitonopettaja. Hänkin oli miellyttävä ja ystävällinen ihminen. Herra häntä ja noita kaikkia ihmisiä siunatkoon.

Sunnuntai-iltana juttelimme

pitkään emäntämme kanssa ennen nukkumaan menoa ja rukoilimme. Aamulla paistoi aurinko, ajatukset suuntautuivat jo kotiin päin. Teimme kotimatkaa yhdeksän tuntia. Siihen sisältyi ruokapaussi Tuurissa, jossa tapasimme ensi kertaa Sepon kanssa. Otatimme ohikulkijalla kuvan meistä kuten tuolloin uuden vuoden aattona 6,5v sitten. 

Etsin itselleni kaupasta paitaa, mutta löysin sen vasta Seinäjoen SPR:ltä ja se onkin juuri minun näköiseni. Väriä ei tarvinne arvuutella - no, viinipunainen tällä kertaa. Sitä ennen poikkesimme Alavuden kirppiksellä, mutta löysimme vain lapsille jotain.

Poikkesimme

myös Serkkulassa ja se oli oikein mieluisa tapaaminen. Lähiaikoina on tarkoitus mennä kylvämään mangoldiaa, palmukaalta ja jotain muutakin Serkkulan peltoon, mutta sää saisi vielä lämmetä. Vaikka aurinko paistaa, tuuli on jatkuvasti kylmä tai niin kova, että se tuntuu kylmältä.

Eräs ystävä oli lähettänyt postin kautta muutamia kalentereita muuttonsa alta, ja haimme ne postista. Ne olivatkin juuri sellaisia isoja kalentereita, joista on helppo tehdä kauniita vihkoja ensi joulun paketteihin Ukrainaan. Kyllä minä vihkoja jaan joskus suvulle tai muille, jos löytyy tarvitsijoita.

Viime yö meni

levottomasti, koska eilen ajoin koko päivän pysähdyksiä lukuunottamatta. Näin epämääräisiä unia ja paikkoja särki. Ja odotettu, mutta ei kaivattu migreeni alkoi iltapäivällä. Panadolilla ja kahvilla ja päiväunilla, sekä sen jälkeen pienellä lenkillä Sepon kanssa pää kuitenkin asettui uomiinsa. Senpä takia pystynkin kirjoittamaan. Ehkä huomenna on jo melkein normaali kotiolo.

Menneellä viikolla

olin maanantaina operaatiossa. Puolessa tunnissa jalastani tuhottiin suonikohju laserleikkauksella. Se kävi näppärästi. Nyt polven syrjässä on komea mustelma, joka vaikeuttaa kyljellään nukkumista, sillä se on arka. Muuten jalka näyttää siistiltä. 

Olimme torstaina sitten otattamassa jäykkäkouristuspiikin kumpikin, kun kuitenkin möyrimme maata emmekä muista kumpikaan, milloin edellinen tetanus on otettu. Seuraava kerta on sitten 10 vuoden päästä ja sen luulisi näkyvän järjestelmässä. Nythän sieltä ei löytynyt mitään tietoja, kun Hyvinvointialueen ohjelmistot on vaihdettu.

Ja viikon päätteksi

vielä kortisonipiikki oikeaan ranteeseen. Seppo oli mukana ja se oli onni. NImittäin jouduimme odottamaan puoli tuntia ennen kuin pääsin lääkärille. Olin valmis ampaisemaan kotiin, sillä eiköhän tuo ranne parane itsestään, arvelin. Mutta Seppo oli tiukkana eikä suostunut lähtemään. Siispä sain piikkiä taas. Nyt ranne on parempi, mutta vielä sitäkin särkee välillä. Oli siis melkoista piikitystä viime viikko, joten on ollut monenlaista rasitusta matkoineen.

Ihana naapuri

on käynyt kastelemassa kukkiani poissaollessamme. Seuraava matka on ensi kuun puolivälissä, joten siihen on onneksi vähän aikaa. Kunpa saisin kukkaset  jo parvekkeelta ulos ruukkuihin - olen minä tänäänkin jotain istuttanut. Lämpimien säiden toivossa siis olemme varmasti kaikki.

Toivotan Jumalan siunausta sinulle, rakas ystävä. Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme.Ja kaikki me voimme hänessä, joka meitä vahvistaa.

jk. Jostain syystä ottamani kuvat ovat muka niin isoja, etten voinut siirtää niitä kotisivulle. Olenko mahtanut räplätä jotain asetuksia tietämättäni, vai mistä johtuu. Ei ole ollut tuota ongelmaa ennemmin. Sen takia saitte nyt liitteeksi myös vanhoja kuvia.