17.05.2025 - Nokkosia poimimassa

Nyt on lauantai,

eilen ja tänään olen poiminut talveksi rautaa, siis nokkosia, joissa on A, B, C, E ja K-vitamiinia sekä piitä hirmuisesti ja rautaa monta kertaa enemmän kuin pinaatissa. Näin googlen kautta luin. Olen jo monet vuodet poiminut nokkosta ja ilokseni onnistuin nytkin. Tarvitaan kori, jonkinlaiset hanskat eikä juuri muuta. Minulla oli tosin pikkuinen lasten jakkara, jolla sain kököttää poimiessani.

Huuhtelin

nokkoset hyvin, kuivasin salaattilingolla, jonka toin äitin luota käydessämme siellä. Se on tosi kätevä tässäkin hommassa. Kuivattuani ne nostelin niitä kiehuvaan veteen sen verran kuin mahtui. (Välillä vaihdoin uuden veden muutaman kerran, sillä vesi muuttui hyvin tummaksi.) Kun vesi kiehahti, nostelin reikäkauhalla nokkoset pois ja huuhtelin kylmällä vedellä sekä kulhossa että ritilässä sen jälkeen. Ja sitten kuivasin ne taas longolla. Se nopeutti huomattavasti lopullista kuivumista.

Nostelin ryöpätyt, 

huuhdellut ja salaattilingolla lingotut nokkoset kolmelle pellille uuniin kiertoilmalle, luukku raolleen (puukauha luukun väliin), alle 50 astetta lämmöksi. Välillä siirtelin nokkoskökköjä kuivaamisen nopeuttamiseksi. Eilinen satsi kuivui hyvinkin iltaan mennessä. Tänään olin pöheikössä klo 8-9 suunnilleen ja nyt iltapäivällä nokkoset ovat vielä uunissa. Osa on leivinpaperin päällä kuivumassa tiskipöydällä. Nostelen niitä uuniin sitä mukaa kuin sinne tulee tilaa nokkosten kuivuessa.

Eilen poimin myös

jonkin verran horsman varsia, jotka olivat vielä sen verran pieniä, että niitä kannatti poimia. Söin muutamia raakana ja keitin loput. Seppo ei suostunut syömään, joten söin itse kaiken. Ei se nyt mitään gourmet-ruokaa ollut - ehkä sitten, jos olisin lisännyt voita tai kermaa, mutta ihan syömäkelpoista tavaraa.

Onnistuin taas

hävittämään osan tekstistä, onneksi en kaikkea. Aina se harmittaa yhtä paljon. Käsi osui kai johonkin ja sivu vaihtui. Muuta ei tarvita, teksti häviää, jos en ole tallentanut.

Uimassa kävin myös

eilen. Ja tänään. Merivesi on jo ainakin 12-asteista. Enää en ole keitetyn ravun värinen, kun nousen vedestä, siitäkin sen tietää, että lämmennyt on. Enkä tarvitse lisävillahousuja taretakseni uinnin jälkeen. Tänään en ottanut uimakenkiäkään, vaan litran jugurttipurkin, jolla tuon vettä jalkojen huuhtelua varten ja siihen on näppärää laittaa märkä uikkari uinnin jälkeen. Aallokko oli tänään melkoinen, joten uin myötätuuleen ja peruutin takaisin päin selkä edellä. Se oli hidasta ja työlästä uintia. Pipo kastui niskasta, mutta parempi niin kuin että aallot loiskuvat naamalle; siitä en pidä.

Vähitellen kai

palaudumme Nivalan reissusta, josta tulimme keskiviikkona, tai ehkä olemme jo palautuneet. Huomenna minulla on messussa soittovuoro. Harjoittelin juuri päivän virret. Ensi sunnuntaina olemmekin muualla messussa, jos Herra suo ja ensi viikonlopun matkamme toteutuu. Sitä ennen kuitenkin riennän operaatioon heti maanantaina. Kerron siitä myöhemmin. 

Lisäksi olen saamassa jonain päivänä piikin oikeaan ranteeseeni sekä myös jäykkäkouristusrokotteen. Se on voimassa 20 vuotta, mutta 65 täytettyä se olisi syytä ottaa 10 vuoden välein. Meillä ei ole aavistustakaan, milloin olemme sellaisen saaneet, joten menemme koko porukka piikille. Siis minä ja Seppo.

Kuten huomaat,

täällä on ruvettu trimmaamaan itseämme oikein tehokkaasti! Sairaanhoitaja soitti ja kertoi lääkemuutoksista, joita on tehtävä verikokeen tuloksen takia. Tämä apu seurasi käyntiämme Seniorineuvolassa, joka on toiminut vuoden, pari täällä Vaasassa. OnniTV, josta kerroin taannoin, on kuulemma ohjelma, joka hyvinvointialueen täytyy ostaa, ja Vaasan alueelle se on ostettu, siis 14 kuntaan muistaakseni. Kyseessä on siis ohjelma senioreille joka ma-pe klo 11-13.

Niin kauanhan

tämä "trimmaaminen" on mukavaa, kun jotain voi tehdä terveytensä eteen. Jossain vaiheessa itse kenellekin meille käy niin, ettei apua enää löydykään. Sen takia olen kiitollinen näistä avuista, mitä olen saanut ja saan.

Nokkosten parissa

puuhaillessani kuuntelin Markus Pöyryn opetuksen kahdesta viimeisestä käskystä, eli 9. ja 10. Ne eroavat muista käskyistä siinä, että ne koskevat ajatusmaailmaamme, eivät tekojamme. Kysehän on aiheesta: älä himoitse. Ja koska se mainitaan kahteen kertaan käskyssä, se tarkoittaa, että teksti on painotettu, tärkeä.

Jälleen tunsin itseni syntiseksi kuunnellessani opetusta. Niin on hyvä, koska sehän on totta minusta ja jokaisesta meistä. Tekosynneistä me saatamme sanoa, ettemme ole niitä tehneet, mutta himoitsemisesta emme ole kukaan vapaita. 

Himoitseminen on vaarallista siksi, että se johtaa syntiin ja ajaudumme siihen vähitellen, melkein huomaamattamme, jos emme ole varuillamme. Karmea esimerkki on Ahab, kuningas, joka itki ja suri, kun halusi niin kovasti Naabotin viinitarhan eikä tämä luvannut sitä antaa. Kuninkaalla ei ollut siihen oikeutta, sillä se on Naabotin perintö, ja kuninkaalla oli kaikkea yllin kyllin. Himo on usein sellaista, että tahdomme jotain, mikä on toisen omaa tai jota emme tarvitse.

Himo johti Ahabin siihen, 

että hän tapatti, tai oikeastaan hänen vaimonsa, Naabotin ja otti viinitarhan itselleen. Siitä ei seurannut mitään hyvää, vaan sekä Ahab että Iisebel saivat kurjan kuoleman kumpikin. Himo johtaa meidätkin helposti syntiin.

Siihen on onneksi olemassa neuvo, jota seuraamalla voimme välttyä himosta seuraavaa syntiä. Voimme kertoa ripissä pastorille tai jollekin uskotulle asiasta. Minulla on tästä kokemusta! Saamme jokaisessa messussa synnintunnustuksessa tuoda  syntimme, himomme ja vaivaavat asiamme Jumalalle, ja niistä katkeaa kärki, ne eivät enää saa samanlaista otetta meistä. Jos himon antaa vähitellen kasvaa, se johtaa väistämättä syntiin.

Kun Jeesus kuoli

syntiemme tähden, hän kärsi myös meidän himoista johtuvien syntiemme tähden. Sen takia hänen päähänsä painettiin piikkikruunu, ja se lävisti hänen päänsä. Keihäällä pistettiin Jeesuksen sydämeen, nauloilla jalkoihin ja käsiin, koska kaikin tavoin me olemme syntiä tehneet, ajatuksin, sanoin ja töin. Ja kaiken sen Jeesus otti kontolleen puolestamme, että me pääsemme Isämme luo taivaaseen.

Jos et löydä kyseistä opetusta Lähetyshiippakunnan sivulta, kerro, niin lähetän sinulle linkin, mikäli haluaisit kuunnella sen!

On ihanaa,

kun kodissamme on ikkunat, jotka pitävät kylmän loitolla; olkoonkin, että ikkunat ovat likaiset. Sekin ikkuna, jonka jo pesimme, on vesisateiden jälkeen yhtä likainen kuin muut, parvekelaseista puhumattakaan. Mutta kiitollinen olen! Pesemme ikkunoita joskus sitten, kun ehdimme ja jaksamme.

Meillä on tänä kesänä useita matkoja tiedossa. Seppo ei ole kovin innostunut matkustelusta, mutta koska on kesä ja vielä kykenemme matkustamaan, on siitä meille iloakin. Tietysti väsymme, mutta omasta puolestani iloitsen siitä, että pystyn nykyään suunnittelemaan menoja. Jossain vaiheessa migreenin takia kaikki menemiset olivat hankalia, kun en voinut tietää, kykenenkö mihinkään. Nyt voin paremmin, mutta väsynyt olen huolimatta siitä, että nukun paremmin.

Kohta menen taas

möyhentämään nokkosia uunissa parempaan asentoon. Pian on ruoka-aika, josta olen aina iloinen, sillä pidän syömisestä ja hyvästä ruuasta. Ehkä katson yhden puutarhaohjelman myös tai sitten luen kirjaa, jonka hain pari päivää sitten kirjastosta. Ulkona paistaa aurinko kovin kesäisesti, mutta tuuli on edelleen pohjoisessa, puhaltaa 9m/sek, joten hyinen sää siellä paremminkin on.

Toivotan sinulle siunattuja päiviä, rakas lukijani - nauttikaamme jokaisesta valoisasta hetkestä ja olkaamme kiitollisia siitä, mitä meillä on!