31.03.2025 - Illan tullen

Maanantai-iltana puoli kahdeksalta

aloitan kirjoittamisen. Piti jo aamulla, mutta tänään oli väsypäivä. Tosin aamulla Seppo alkoi imuroida Robertan avulla huoneita, joten minä moppasin lattiat sen jälkeen. Samaan syssyyn huomasin, että pikkupakastimen voi jo tyhjentää keittiön pakastimeen, joten se on pantava sulamaan. Sehän puolestaan aiheuttaa toimenpiteitä, ettei vesi valu lattialle.

Kun siivoussessiosta

oli selvitty johonkin asti, luimme aamuluvut. Olemme menossa Psalmissa 91 sekä Luukkaan evankeliumissa aamulla. Lisäksi Seppo lukee Nouwenin kirjaa Läpi pimeän yön. Siinä on hyviä ajatuksia, mutta sitä kannattaa lukea vain pieni pätkä kerrallaan. Olen sen joskus synkkänä hetkenä ostanut ja hyvä kirja se on.

Mennyt viikko

oli hyvin hektinen. Jostain syystä kaikki viikot ovat nykyisin sellaisia. On niin paljon asioita, joita haluan päivittäin tehdä, mutta tarvitsisin tilkkeeksi paljon enemmän lepohetkiä kuin suon itselleni ja sen takia tänään sitten tulikin väsymys.

Esimerkiksi eilen

olimme messussa aamupäivän. Minulla oli soittovuoro ja vaikka pidänkin kovasti soittamisesta ja selvisin virsistä tällä kertaa kohtuullisesti, niin joka tapauksessa vastuu on vastuu, eli se tarkoittaa sitä, että on sitoutunut olemaan paikalla tiettyyn aikaan. Muutenhan voi mennä muuten vaan paikalle ja sekin tietysti vaatii sitä, että on sitoutunut menemään. Mutta jos on sopinut tekevänsä jotain tietyssä paikassa, vastuu painaa. Tulee taas mieleen taannoinen tapahtuma, jossa pidimme teetupaa erään ryhmän kanssa. Minun tarvitsi vain sanoa muille, mitä he tekevät ja olla paikalla; tosin toisten paikalla olo oli epävarma. Minä väsyin tietysti.

Olen puinut viime aikoina

mielessäni ja Seponkin kanssa sitä, että jotkut ovat hitaita, jotkut nopeita. Toiset tarttuvat heti tarjolla oleviin tehtäviin, toiset tarvitsevat enemmän aikaa ennen kuin ehtivät hahmottaa, mistä on kysymys. Nopeilla on se hankaluus, että he tekevät liikaa, toiset taas eivät ehdi tarttua asiaan, kun toiset tekevät jo. Tekevä väsyy, kun kokee, että joutuu tekemään liikaa - vaikka pitäisi odottaa, että kaikki ehtivät mukaan.

Yritän opetetlla

sitä, että odotan ja annan muillekin mahdollisuuden. Olen jo huomannut jossain asiassa, että kyllä muutkin ottavat kopin, kun annan siihen mahdollisuuden. Miten vaikeita läksyjä nämä ovatkaan! 

Olen jo 65-vuotias, enkä vieläkään osaa näitä kiemuroita. Kiva tietysti, jos vähitellen edes jotain opin vähän lisää, mutta elämä on välillä hankalaa jokaiselle meistä. Sekä nopeille että hitaille. Sekä pallon ottaville, että niille, jotka harvoin ehtivät napata sen.

Menneellä viikolla

kävin neljästi avannolla ja kerran Outsin kanssa uimahallissa. Tänäänkin meinasin avannolle, mutta kuten sanottu, voimia ei ollut. Yön jälkeen päätä särki aamupäivän. 

Lounaaksi söimme makaroonilaatikkoa, jota riittänee moneksi päiväksi, sillä tein sitä eilen pari isoa vuokaa, kun tuli vieraita. Katsoimme syödessämme Puutarhakausi-ohjelmaa, joka on lempiohjelmani. Siinä on sekä puutarha-, että ruokavinkkejä ja ne ihmiset siinä ovat rakastettavan ihania.

Syötyämme ja kahviteltuamme

Sepon kaveri soitti, minä yritin nukkua, mutta ei siitä mitään tullut. Menin sitten jatkamaan nukkien ompelemista työhuoneeseen ja kuuntelin samalla Lipunkantajat -kirjaa, Tunteen ja järjen tarinoita, Enna Mustosen kirjasta tehtyä äänikirjaa. Erja Manto on hyvä lukija. 

Olen lukenut kirjan aiemmin kai muutaman kerran, mutta nyt kuuntelen sitä, kun sain tyttäreltä sen äänikirjana. Ja etenkin, kun Seppo oli tuonut tallia tyhjentäessään sieltä kuuntelulaitteen, jonka meinasi viedä kirpparille, mutta minä otin sen käyttööni. 

Muutenkin sieltä Sepon varastoista löytyy mitä ihmeellisempiä juttuja. Viime pyhänä hänellä oli jalassaan nahkasaappaat, jotka hän toi tallilta ja rasvasi pariin kertaan ennen kirkkoreissua. En ollut nähnyt niitä koskaan. Talli on pohjaton tavara-aitta ennen kuin se tyhjenee, näköjään.

Leipääkin olen leiponut

muutaman kerran, ja pitsaa etenkin. Tytär lapsineen oli loppuviikolla kylässä ja nämäkin lapset täyttivät itse pitsansa ja söivät myös. Me nautimme viimeiset tänään iltapäivällä. 

Kirjastossa on käyty lukemassa ja lainaamassa kirjoja. Lenkkejä on tehty, roskiksia koluttu kohtalaisesti, mutta mitään merkittäviä aarteita ei ole löytynyt viime aikoina.

Tänään jäin kotiin,

kun Seppo lähti tallille. Neljän jälkeen olin virkistynyt omasta seurastani sen verran, että lähdin kiertämään Onkilammen ja -lahden. Aurinko paistoi pilvien takaa ja lämmitti, hanskat saivat pysyä repussa. 

Kuuntelin kävellessäni yhden eilispäivän saarnoista. Se oli Esko Murton saarna. Israelin kansa kulki erämaassa ja he saivat syödäkseen mannaa, jonka määrä oli tarkasti määrätty kullekin, mitään ei saanut jäädä yli. Kysessä oli lakiliitto, jonka Jumala teki tuon kansan kanssa. 

Kun Jeesus sitten puhui kansalle ja jakoi näille 5 leivästä ja 2 kalasta kaikille, kukin sai niin paljon kuin halusi ja vielä jäi 12 korillista. Noilla seuduilla erämaan sijaan ihmiset saivat asettua ruohikolle istumaan erämaan sijasta. Montakin muutakin eroavaisuutta oli näiden kahden liiton välillä, mutta en nyt jaksa kirjoittaa siitä kaikesta, joten kuunnelkaapa itse. lhpk.fi, ota sieltä opetukset, sitten saarnat, sieltä Esko Murto ja eilinen saarna.

Eilen messun jälkeen

kävin avannossa ja sen jälken valmistauduimme vieraiden tuloon. Saimme vieraaksi sukulaisia Nivalasta ja se oli senkin takia mukavaa, että me käymme siellä usein, mutta sieltä harvoin ihmiset käyvät täällä. Sukulaisistani monet ovat maanviljelijäperheitä, eikä navettatöistä ole mahdollista häipyä liian usein liian kauas eivätkä ihmiset ole siihen tottuneetkaan.

Mutta meilla oli iloa, kun pikku kaksoset pistivät heti nukkeleikin pystyyn ja muutenkin omatoimisesti leikkivät innokkaasti. Ihana oli myös huomata syödessämme, että 6v isoveli syötti jäätelöä 3v pikkusiskolle ja rapsi tämän kupin tyhjäksi, eikä varmasti syöttänyt ensi kertaa. Isossa perheessä lapset oppivat auttamaan toisiaan.

Kello on jo yli 20,

joten on lopetettava. Luemme Sepon kanssa kohta 2. Aikakirjaa ja Mannaa Jumalan lapsille. Ja ehkä pätkä Nouwenia vielä. 

Tällä viikolla on muuten jälleen naistenilta keskiviikkona. Aiheena on Äidit ja tyttäret. Toivon, että saamme aikaan mielenkiintoista keskustelua. Tervetuloa, jos olet hollilla!

Siunattua huhtikuuta, joka alkaa huomenna, rakas lukijani! Katsotaan, mitä haasteita, iloja ja pohtimista tuleva viikko jälleen sisältää. Kuljetaan rukoillen, ystävät!