14.03.2025 - Ai, että on hyvä mieli!

Tänään perjantaina

olen ehtinyt olla monella mielellä. Heräsin yöllä yhdeltä migreeniin. Nappasin Panadolin ja kofeiinitabletin. Päänsärky lähti, mutta niin lähti unikin. Kolmisen tuntia yritin nukahtaa, mutta sen sijaan kävinkin päivän rukousaiheet läpi ja lopulta nousin lukemaan Psalmeja. Ja sitten olikin jo aika lämmittää puuroa ja aloittaa päivä yön väistyttyä.

Aloin olla huolissani,

sillä huonosti nukutut yöt vaativat veronsa. Eilen möhlin monin tavoin. Ei mitään vakavaa onneksi, mutta kun pienet sekoilemiset jatkuivat tänä aamuna, soitin terveyskeskukseen ja onnistuin ujuttamaan itseni lääkärin pakeille aamupäivällä. Sanoin, että nyt minun olisi saatava jotain lääkettä, että saan nukutuksi. Hän ehdotti vallan merkillistä lääkettä. Sen teho on sitä parempi unen kannalta, mitä vähemmän sitä ottaa! En ole moista ennen kuullut!

Ehkä syykin on olemassa,

nimittäin, jos lääkettä ottaa paljon, se auttaa masennukseen. Toisin sanoen vissiin piristää. Mutta minä en kaipaa piristystä, olen sangen piristynyt jo siitä, että kohta saan ruveta pilkkomaan pilleriä 8 osaan ja nukkua kuin pieni lapsi aamuun asti. Tämä on toiveeni, mutta saa nähdä miten käy. Joka tapauksessa unta minä tarvitsen.

Eilen meillä oli hauska päivä,

vaikka se lopulta oli kai liian rasittava. Nimittäin olin herännyt ennen kukon laulua enkä ennättänyt nukahtaa uudestaan, sillä veimme auton huoltoon ja katsastettavaksi klo 7. Kävelimme Välitieltä kotiin, noin 6 km kai matka lienee. Sepolla oli keräyskeppi ja minä kaivoin eräästä roskiksesta muovikassin, johon Seppo nosteli roskia matkan varrelta kävellessämme. Yhdeksältä olimme kotona, reippaina ja punaposkisina. Kuten kuvasta näkyy!

Päivän urheilut eivät siihen loppuneet,

sillä olimme sopineet Outsin kanssa uimahalliin menosta. Hyppäsin Outsin kyytiin kasseineni, joista huomasin myöhemmin puuttuvan sekä mehutermospullot että kännykän. Tiesin odottaa soittoa autokorjaamosta, mutta nythän en sitä saanut. Teimme hallissa vesijuoksulenkkejä puoli tuntia ja toiset puolet venyttelimme toisessa altaassa. Uimaan en tällä kertaa ryhtynyt sen suuremmin, sillä tunsin nahoissani, etten ole oikein iskussa.

Saunassa pehmitimme luitamme, ja ilman mehuhörppyjä Outi kärräsi minut korjaamolle, josta sain auton huollettuna ja katsastettuna. Kurvasin kotiin tyytyväisenä.

Tänään kävimme sairaalan

ruokalassa syömässä, jahka olin tavannut lääkärin. En jaksanut vai sanotaanko viitsinyt laittaa ruokaa. Kofeiinitonta kahvia olemme nautiskelleet ja sitä Seppo nytkin keittelee minulle. Kävimme pienellä lenkillä ennen kuin katsoimme Neiti Scarlett -sarjaa samalla kun pureskelimme sämpylöitä. Monen kuukauden jälkeen olen leiponut sekä Sepolle leipää että itselleni gluteenitonta leipää, mistä suolistoni tykkää enemmän, vaikka ruisleipä olisi niin hyvää sekin makunystyröilleni.

Nytkin on leipää nousemassa, yöksi laitan taikinan parvekkeelle kylmään, ja leivon sen vasta päivän, parin päästä.

Minulla on myös

gluteeniton, kauraton leipäjuuri. Tein sen niin, että ensimmäinen satsi tuli kuivahiivalla tehdyksi. Siitä jätin taikinaa, lisäsin vettä ja jauhoja, jätin tekeytymään ja lisäsin taas jauhoja, suolaa, öljyä ja siemeniä. Sitten useampi tunti tekeytymistä ja kohottamista, vaikka eipä tuo gluteeniton juuri kohoa. Jätän taikinasta aina juurta, jonka annan kuivua astian reunoille tai sitten pistän pakasteeseen. Homma toimii hyvin.

Olen iloinen

kun olen saanut tehdyksi lisää nukkeja. Eilen ompelin nukelle pään, mutta huomasin, että napa jäi selkäpuolelle. Purin navan pois ja ompelin sen naaman puolelle, jonne se yleensä kuuluukin. Itseä ei nyt huvita tehdä nukeille vaatteita, joten on hyvä, kun Kaiseri on luvannut virkata tai kutoa niille vaatteet. Nuket menevät pakattaviksi Ukrainan, Moldovan ja Romanian lapsille ensi jouluksi. -Oikeaa kättäni särkee edelleen joka päivä enemmän tai vähemmän, ei koko aikaa, mutta olen kai tottunut siihen ja kun kipu on vähäisempää, en anna sen liikaa haitata tekemisiäni.

Ensi maanataina

meillä on sitten rukouspäivä, hyvät ystävät! Tasatuntirukoukset sen mukaan, kuin kukin ehtii, haluaa tai muistaa. Jokainen voi rukoilla toki mitä haluaa, mutta yleisaihe olkoon RIIPPUVUUDET. Omat ja läheisten. Näin paastonaikana on hyvä kysellä, olenko liian kiinni mediassa tai jossain muussa, mikä vie aikaani jostain tärkeämmästä. 

Olen ajatellut, että jatkossakin voimme rukouspäivän vaikkapa kerran kuussa. Jos sinulla on joku ystävä, jonka kanssa voit rukoilla tai sopia rukousaiheista, niin se olisi hyvä! Tarvitsemme kukin rukousherätystä. Rukous muuttaa meitä ja niitä, joiden puolesta rukoilemme.

Minua on puhutellut

pitemmän aikaa eräs ajatus ja näky. Jeesus riippuu ristillä ja hän antaa henkensä. Samalla hetkellä temppelin paksu esirippu repeää ylhäältä alas asti Jumalan voimasta, ja kaikkein pyhin tulee näkyviin. Jeesuksen sovituskuolema avaa tuon verhon niin että meillä itsessämme syntisillä on nyt pääsy pyhän Jumalan kasvojen eteen, Jeesuksen nimessä. Este on poissa, Jumala kuulee Poikansa tähden sinun ja minun rukoukset.

Älä pelkää, usko ainoastaan.

Lähden tästä 

pillerin pilkkojaisiin, jahka saan tekstini valmiiksi. Sitä ennen luemme Sepon kanssa kuitenkin Raamattua ja Mannaa Jumalan lapsille sekä Seppo lukee lähetyskirjaa minulle ja sitten rukoilemme vähintää Isä meidän. Eilen nukahdin kesken rukouksen hetkeksi. Ei ollut ensi kerta.

Huomenna meillä on 6. hääpäivä ja vietämme sitä riemullisesti. Katsotaan toteutuvatko suunnitelmamme vai muuttuvatko ne, jos joudun valvomaan liikaa yöllä. 

Olen onnellinen tuon miehen kanssa ja minusta näyttää, että hänkin on. Ainakin olen kuullut jotain sellaista hänen puhuvan, useinkin. Olemme kasvaneet kumpikin näinä vuosina, kasvattaneet toisiamme, olleet kärsivällisiä toistemme suhteen, etenkin Seppo minun suhteeni. Minä en ole niin kärsivällinen, mutta iloitsen siitä, kuinka Jumala on tehnyt hyvää työtään meissä. Enimmäkseen se on tapahtunut yhteisen raamatunlukemisen ja rukouksen tähden. Ihan armosta ja hyvän Jumalan rakkaudesta meitä lapsiaan kohtaan.

Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti. -Psalmista 16

Levollista viikonloppua, ja siunattua maanantain rukouspäivää, jos olet siinä mukana, rakas lukijani! Muistan sinua!