05.03.2025 - Päivien vilahtelua!

Enpä olisi uskonut, että eläkepäivät kuluvat näin nopeasti! Tosissani saan olla, että ehdin romaania lukea illalla ennen nukkumaan menoa, kun on niin paljon puuhaa. Sitä paitsi minun on pakko päästä rauhoittumaan klo 21 mennessä vuoteeseen, jos aion ehtiä nukkua edes kolme, neljä tuntia ennen klo kahta, jolloin joka tapauksessa usein herään. Tänään sain nukkua neljään, mikä oli oikein hyvä asia. Sen jälkeen en sitten nukkunut, mutta mikäs on ollessa, kun pää ei ole ollut kipeä. Se oli muutaman päivän taas melkein koko ajan ja ankeutti elämää.

Osa ns. hommistani

on sellaisia, jotka olen ominut tehtäväkseni eläköitymisen jälkeen ja jo sitä ennen. Yksi on aamu- ja iltalukemiset Sepon kanssa. Siis Raamatun ja muun kirjallisuuden lukeminen sekä rukoukset yhdessä lähinnä lähetysjärjestöjen ja seurakunnan sekä naapurien puolesta Sepon kanssa. Itsekseni luen Psalmeja aamuisin sekä käyn läpi "toimistotöitä". Se tarkoittaa, että viestittelen ihmisten kanssa tärkeistä jaksamiseen, terveyteen ja ihmissuhteisiin liittyvistä asioista - sekä omiini että niiden, joiden kanssa olen tekemisissä. Psalmien luku on lisännyt hyvää oloani huomattavasti, Jumalan pyhyys on jotenkin kirkastunut lisää vai mitenhän sen voisi ilmaista.

Olen myös järjestellyt

kevään Joulun lapsi -pakkauspäivää. Kysellyt, pääsevätkö Romantikot tiettynä päivänä pakkaamaan. Sen jälkeen varannut paikan sitä varten, odottanut vastausta. Olen kysellyt, ovat Peräseinäjoen seurakunnan käsityönaiset ahkeroineet ja voimmeko tulla vieraisille. Olen sopinut muutamien kanssa sinne menosta. Haemme samalla heidän tekemänsä neuleet ennen pakkauspäiväämme, että ehdimme käydä ne läpi. Pari mahdollista päivää on suunnitteilla siltä varalta, että minulla on kurja migreeni. Yhtenä vuonna oli, kun olimme siellä, ja se päivä oli tuskallinen. Muut eivät aja, joten minun on oltava ajokykyinen.

Mannaa Jumalan lapsille -kirjassa

oli 1.3. hyvä sana. Jos sinulla on tuo kirja, luepa se kokonaisuudessaan, minä tässä vain vähän valotan sitä.

Herran neuvo on tunnettu niille, jotka häntä pelkäävät. Ps 25:14.

Jumalan sanaa voi osata ja sen voi tietää jumalatonkin. Mutta jälkimmäisiltä puuttuu ydin, tekstin mukaan, pääsy Kristuksen kärsimyksen armoon, hedelmään ja hyötyyn. Ja tästä hyödystä juuri ei ihminen tiedä mitään, jos ei tunne ydintä. Syy tähän, ettei tunne, johtuu kirjoituksen mukaan siitä, ETTEIVÄT HE TAHDO OLLA SYNTISIÄ. Vain syntisten edestä Kristus on kärsinyt. Se joka tuntee Jumalan, tuntee hänen salaisuutensa; sanoohan Kristus:

Me tulemme hänen tykönsä ja asumme hänen tykönänsä.

Tällainen ihminen ymmärtää Jumalan sanan, joka asuu hänen tykönänsä, jolla ei ole pelkkä kristityn kuori vaan myös ydin.

Jos koet,

että sinulta puuttuu tuo ydin, Kristuksen sisäinen tunteminen, niin sinä voit sen kyllä löytää, kun etsit sitä. Se löytyy lukemalla Jumalan sanaa, kuuntelemalla hyviä raamatullisia opetuksia, esim. lhpk.fi -sivusto on täynnä raamatun opetusta, Sanan selitystä. Osallistu myös ehtoolliselle, se on syntien anteeksiantamuksen ateria. Mieti ja lue katekismusta, mitä se kertoo kasteestasi, jos sinut on kastettu. Ellei ole, mene kasteelle, niin saat osaksesi kaiken, mitä Jumala sanassaan lupaa.

Rehkineet olemme

Sepon kanssa monin tavoin. Eilen nimittäin pesimme työhuoneen ikkunan! Ihan tuosta vaan! Minua vähän laiskotti, mutta kun Seppo oli myöntyväinen asiaan, niin mehän pesimme sen. Lisäksi Seppo karsi hiukan ikkunan edessä roikkuvaa posliinikukkaa, minä suihkutin siitä parin vuoden pölyt ja nyt se on jälleen ikkunalla. Innokkaasti odotan, kukkiiko se tänä keväänä ja kesänä. Viime vuonna se taisi tehdä ainakin 7 kukkaa, onneksi eri aikoihin, sillä muuten tuoksu on turhan tyrmäävä.

Parina päivänä

olen ollut ollut lykkimässä Pikkuruisintamme, joka on parivuotias, että hän saa nukutuksi kattoremontilta. Olen tehnyt reilun tunnin lenkit. Toisella kertaa satoi koko ajan. Tänään ei satanut, mutta minulla oli saappaat ja osittain kevyen liikenteen väylät olivat vielä soraisia, eli siis raskaita lykkiä. Kunto kasvoi, toivottavasti. Huomennakin aion lenkkeillä rattaita lykkien.

Oli hauskaa tänään,

kun olimme Sepon kanssa yhdessä tätä pikkumiestä hoitelemassa, ja tämä tykästyi niin Seppoon, että mummo jäi kakkoseksi. Hänhän osaa syödä itse, mutta ei viitsinyt. Seppo sai syöttää. Kun Seppo söi välillä itse, yritin antaa lapsoselle ruokaa, mutta hän piti suuta kiinni ja katsoi minua sen näköisenä, että etkö ymmärrä olevasi väärä henkilö syöttämään minua. Lenkittämäänkin sai Seppo kuulemma lähteä mummon sijaan, mutta mummo sinne kuitenkin meni. -Jonain kertana nauratti kovasti, kun tämä murunen oli rattaissa nukkumassa ja sieltä kuului yhtäkkiä selkeästi sanottuna: "ONKO ÄITI KOTONA?"

Leikimme perinteistä Karhu nukkuu -leikkiä, jossa karhu herää ja yrittää saada jonkun ympärillä pyörivistä kiinni. Lapsosen ollessa karhu, hän pinkaisi ensimmäisenä vessaan piiloon! Ehkä leikin idea ei ollut täysin kirkastunut, mutta leikki oli hauska joka tapauksessa. Vuorollaan juoksimme vessaan pakoon karhua, välillä karhu etunenässä.

Eilen olin puolestani 

Outsin kanssa uimahallissa. Ennen lähtöä vielä minulla oli migreenintapaista höttöä päässä ja olin umpiväsynyt, mutta reissun aikana olo parani. Olinpa iloinen siitä. Koska emme olleet viime viikolla ollenkaan uimassa, reissumme kesti melkein kolme tuntia, kun puhuttavaa oli niin paljon. Avannossa en ole käynyt muutamaan päivään, en ole ehtinyt. Mutta menen kyllä taas, kun ennätän.

Viimeksi kirjoitin,

miten todella maistuvaa on omatekemä juurileipä, ja kyllä me sitä olemme syöneetkin. No, minulla meni suolisto surkeaan kuntoon. Sen verran paljon, että pitkästä aikaa leivoin gluteenitonta leipää. On merkillistä, miten siinä voi olla ohrarieskan maku! Vaikka siinä ei todellakaan ole mitään ohraa. Hyvää se on, kaikki leipä on hyvää! Hoksasin myös, että voin sekoittaa taikinaa sähkövatkaimen karkeimmilla vatkauskauhoilla, vai mitä ne ovat, ja vasemmallakin kädellä vatkaus onnistuu (oikea tanne kipeä yhä). Myös pitsataikinaa olen tehnyt ja pitsaakin on puputettu menemään.

Tänään on seurakunnassa messu, tuhkakeskiviikon messu,

klo 17.30, sillä alkaa paastonaika. Menemme sinne todennäköisesti pyörillä ja käymme samalla kaupassa.

Mielessäni on seuraava rukouspäivä, josta mainitsin jo viimeksi. Pidetään se 17.3, vaikka minulla on menoa silloin, mutta ehkä se ei haittaa, voin rukoilla yhdessä toisten kanssa. Aihe voisi olla tällä kertaa RIIPPUVUUDET. Läheisen huume- tai alkoholiriippuvuus - tai oma! Ja itsemme kohdalla rukous, mikä mahtaa olla oma riippuvuustilanteeni? Onko minulla riippuvuuksia, jotka eivät ole hyväksi? Miltä tällainen aihe kuulostaisi?

Toivotan siunattua alkavaa paastonaikaa, rakas lukijani! Ehkä jokin hengellinen kirja olisi hyvä lukea tänä aikana - tai kenties veisata paastonajan virsiä?