24.02.2025 - Muisti palaa

Eikös se Turhapuronkin muisti palannut pätkittäin! Minäkin muistin yhden asian, mitä aioin kirjoittaa tänne eilen.

Edunvalvonta-asiakirjasta

puhuimme ystävättärien kanssa kai vuosi sitten. Jotkut heistä tekivät silloin kyseisen asiakirjan netissä. Se on sitä kautta edullinen, itse pitää vaan nähdä vaivaa enemmän kuin silloin, kun sen teettää pankissa.

Itse kävin pankissa,

sillä en saanut itsestäni irti tutkia asiaa netistä, sillä se ei ole minun vahvuuksiani. Kehotan jokaista lukijaani tekemään kyseisen paperin siitä syystä, että kuka tahansa, koska tahansa, voi menettää terveytensä niin ettei kykene vaikkapa kirjoittamaan mitään. Jos kyseistä läpyskää ei ole, tulee tukalat paikat. Nimittäin raha ei irtoa tililtäsi minnekään juuri muuten kuin pitkällisen taistelun jälkeen viranomaisten kanssa. Tästä olen kuullut ja sen takia ajattelin, että tämäkin asia on syytä hoitaa kuntoon.

Edunvalvojaksi

valitaan luotettava ihminen, tälle varaihminen tai pari. Moni valitsee puolison, jos sellainen on. Jos valitsee lapsen, niin saman tien kannattaa valita kaikki. Siinä tapauksessa jokainen heistä saa tiedon kaikista valvottavalle tapahtuvista asioista ja voi vaikuttaa niihin. Tietysti jos ei sitä halua, silloin toimii toisin. Näiltä tarvitaan sotut ja osoitteet ja kukin saa kopion itselleen. Alkuperäinen jää pankkiin, sen allekirjoittaa kaksi juristia.

Jos sinulla on paljon omaisuutta ja kenties haluaisit lahjoittaa sitä sairastuttuasikin, silloin on syytä ottaa myös perheen ulkopuolinen edunvalvoja. Lapsi tai puoliso ei voi tehdä suuria lahjoituksia. Minulle tuo ei ollut tarpeen, koska omaisuutta ei ole. Mitä nyt taivaassa, mutta sillä on oma edunvalvojansa, joka on erityisen taattu ja luotettava.

Sitten jos valtakirjaa tarvitaan, se haetaan pankista ja lääkärintodistuksen kanssa käydään maistraatissa. Sen jälkeen edunvalvoja hoitaa asioita ilman, että hänen tarvitsee tilittää kenellekään raportteja rahankäytöstä. Tämä on helpottavaa edunvalvojalle. Raskasta, jos pitää selvitellä jonnekin taholle, mutta luottamus pitää olla henkilöihin, joille antaa valtuutuksen.

Viime yö

oli ihana, sillä migreeniä ei ollut. Heräsin perinteisesti neljän tunnin unien jälkeen puoli kolmelta. Pidin aamuluvut ja rukoukset, join kupin kahvia ja söin voileivän, kun nälätti. Sitten nukuin vielä kultani kainalossa puolitoista tuntia. Ja nyt heräsin iloisena odottamaan, milloin voin soittaa SENIORINEUVOLAAN.

Keittiön kaappien siivous

ei ole edennyt. On vaan ihailtava sitä yhtä kaappia, jonka olen siivonnut ja varjeltava sotkemasta sitä. - Se tässä eläkkeellä olossa on harmillista, että aika viilettää hirmuista vauhtia. On tosissaan priorisoitava, että tekee sen, mikä on tärkeintä. Ja nyt syttyi lamppu: muistan toisenkin asian, mistä haluan kirjoittaa!

Asia oli se,

että vaikka kuinka kovasti haluamme auttaa rakkaitamme tai naapureitamme tai muita, ensin on lentokoneessakin laitettava itselleen hengitysmaski. Sitten vasta voi auttaa muita. Eli itsestään on pidettävä huolta. Onneksi minulla on Seppo, joka välillä muistuttaa, pitäisiköhän rauhoittua. Yleensä silloin pitää.

Laitan kännykän

lentotilaan, kun luemme Raamattua. Tai kun haluan levätä ja ehkä nukahtaa. Eräänä päivänä tein niin, ja eiköhän vieressä Sepon kännykkä kilahtanut! Olin hiukan käärmeissäni. Luulen, että hän on jatkossa tarkempi. Vaimon käärmeily ei ole nautinto. Se on kuin räystäältä tippuva vesi kuten Raamattu sanoo.

On otettava

vapaapäiviä. Tehtävä jotain, mikä ilahduttaa. Katsottava Areenasta osa tai pari Ludwigia (ei Waltteria tai Lutheria, kuten usein ehdotin) - katsoimme kaikki osat jo - tykkäsimme kovasti! Tai lähdettävä aarrejahtiin. Poikettava kauppaan tai kirpparille. Minulla on yleensä aina samat löydöt mielessäni: OJL eli joulunlapsille paitoja, kyniä, värejä, terottimia, kumeja tai pikkuleluja. Kirpparilta kangasta, vetoketjua tai lankaa. Tai on tehtävä meidän roskislenkki ja poikettava kirjastoon lukemaan. Joskus syömään jonnekin lounasta, ettei tarvitse kotona laittaa, kun ei jaksa tai viitsi. Tämän jälkeen tulemmekin letti suorana kotiin ja on niin suloista olla taas täällä.

Aamun lukuhetken aika,

siunattua päivää tänään, rakas lukijani! - Seppo vielä imuroi ja tämä rouva se vaan kirjoittelee!

Jk. Minulle kävi nolosti tuossa soittamisessa. Jämptisti 9.30 tartuin kännyyn ja otin lapun, jossa oli tiedot. Naputtelin numeron ja huomasin, että soittoaika on klo 8.30.-9.30... Maija Myöhäiselle ei ollut tilaa seniorimajatalossa enää.

Mutta onhan se päivä huomennakin, eikö vaan!