23.02.2025 - Uusi yritys

Läppäri temppuilee,

kuvia en saa tänne ja jotain muutakin häikkää. - Olin yhteydessä Jyrkiin kirjoittamisen jälkeen ja hänellä ei mennyt kauan, kuin tilanne oli korjattu! Joten muutama kuva tänne vielä tänään!

Olo on 

vähän samanlainen kuin sääkin. Sumuinen ja hämärä. Kävimme juuri lenkillä. Bongailimme tölkkejä ja pulloja ja kauniita Marimekon ja Iittalan paperikasseja roskiksesta. Minulle tämä dyykkailu merkitsee varmaan samaa kuin jollekin toiselle suunnistus tai geo-kätköily. Tarkoitus on löytää jotain ja ennen kaikkea saada itsensä liikkeelle. Jos pitää vain kävellä eikä ole kauniita ja uusia maisemia, niin se on aika tylsää minusta. Mutta kun on jotain etsittävää tai mahdollisuus löytää jotain, niin se on innostavaa.

Minulla on muutamia viikkoja

ollut stressiä aika lailla. Mutta esirukoukset vaikuttavat niin, etten ole ollenkaan ahdistunut tai uneton sen takia. Uneton toki olen jo ennestään eikä se ole miksikään muuttunut. Tai no, viime yönä nukuin kyllä reilut kuusi tuntia ja se on aika paljon minulle. Ottaen vielä huomioon, että illalla oli migreeniolo, heräsin samaan oloon puoliltaöin. Ja neljältä heräsin seuraavan kerran siihen, että oli migreeni. Pitääköhän lääke vieläkin vaihtaa? Ensi viikolla olen yhteydessä neurologiin. Parempi tämä nykyinen on kuin edellinen lääke, sillä migreenit ovat lyhytkestoisia eivätkä niin vaikeita.

Kahvia

olen juonut kupillisen nykyisin aina silloin, kun aamulla on pää kipeä, siinä neljän maissa. En siis joka aamu. Kymmeneksi menimme messuun, minulla oli soittovuoro. Tänään sattui messussa yhtä sun toista hajamielisyyttä muillakin kuin minulla. Itse möhlin siinä, että aloin soittaa väärää virttä. Joku kai huomautti tai jotain muuta tapahtui, mistä ymmärsin, että aiheutan hämminkiä. Jatkossakin olin epävarma, mitä pitäisi soittaa. Mutta selvisimme messun loppuun tietysti, ja Oton saarna oli hyvä niin kuin yleensäkin.

Messusta lähtiessämme

totesin, että sää on sopivan synkkä ja harmaa, melkein sateinen, joten avannolla on hyvin tilaa. Niin olikin. Laiturilla oleva naisten pukukoppi oli vinossa. Jäät olivat ilmeisesti tönineet sitä sen verran. Kyllä siellä pystyssä pysyi, ja polskuttelu oli taas ihanaa. 

Kolmesti olen käynyt tällä viikolla avannossa ja yhtenä päivänä uimahallissa Outsin kanssa. Ensin vesijuoksemme ja keskustelemme kuulumiset. Sitten minä käyn uimassa ja Outsi kai vesijumppailee. Lopuksi minäkin tulen venyttelemään virtuaaliohjaajan mukaan tai muuten vaan heiluttelemaan käsiäni ja jalkojani. Lopuksi saunaan, jossa naisilla riittää yleensä juttua.

Paras vaihe on saunan jälkeen, kun puemme. Juomme glögiä kumpikin pienen termospullollisen. Ja meillä on kummallakin turbaani hiuksiamme varten - tosin Outsi on unohtanut omansa kotiin toisella ja minä toisella kerralla. Hiukset kuivataan ja sitten on huikea olo kävellä raikkaassa ilmassa autolle ja kotiin. Muovikassista olemme siirtyneet vähitellen astetta kalliimpaan kaupan kuviolliseen kassiin. Arvon leidejä kun olemme!

Muistikokeeseen, minkälainen

se sitten onkaan, en ole vielä saanut aikaa. Mutta terveyskeskuksesta soittivat perjantaina takaisin, ja hoitaja kehotti soittamaan Seniorineuvolaan ja antoi sinne pari numeroa. Kun on jo 65-vuotias, voi soittaa tuollaiseen paikkaan! Sieltä kuulemma neuvovat, miten edetä. Muistihoitaja on hyvin kuormittunut kuten nuo terveyskeskuksen puhelimetkin. Katsotaan, miten käy. Laitoin kännykän soittamaan aamulla siihen aikaan, kun sinne on soittoaika.

Huomenna riennän

korviani syynäyttämään. Kerroin aiemmin, ettei kuuloa niin vaan mennä testaamaan. Ensin on korvatarkastus, etteivät vaan ole korvat vaikkua täynnä. Putsaan korvani hyvin tänä iltana. Sitten kun ihmettelevät, sanon, että lääkäri ne tarkisti muutama kuukausi sitten. KUTEN KERROIN. No, voihan olla, että ne ovat sittenkin vaikkua täynnä. Olisi vaan niin kiva päästä sanomaan.

Ompelukoneeni tilttasi,

siitäkin taisin kertoa. Seppo on tehnyt tuntikausien työn ja avannut ja putsannut koneen. Puoli kahvikupillista siellä oli pölytolloja ja jotain muutakin sieltä löytyi, minkä hän puhdisti. Iso työ oli. Nyt kone toimii, vaikka hiukan äänekäs, mikä arveluttaa välillä. Aion ommella meille tyynyliinoja, sillä entiset ovat finaalissa enimmäkseen. Muutaman olen jo ommellut.

Penaalit kevään joulunlapsi-pakkaamista varten sain tehdyksi. Värikyniäkin tuli sopivasti tarjoukseen niin että penaalit on jo täytettykin muutamaa lyijykynää vaille. Ja ihmeellisesti löydän paitatarjouksia aina kun käymme kaupassa. Yhtään täysihintaista paitaa en liene ostanut, mutta huonoja en osta, sellaisia vain, mitä voisin ostaa omillekin lapsenlapsilleni.

Eilen tai aamulla

vielä muistin kirkkaasti jotain fiksua, mitä aioin kirjoittaa. Nyt en muista mitä se oli. Olen varmaan liian väsynyt. Joten tuli tätä tavallista taas vaan. Huomenna olen menossa pitkästä aikaa Wycliffen rukousiltaan, jos Herra suo ja jaksan. Rukoilemme kuukausittain ja päivittäin kotona Sepon kanssa rukousaiheita, mutta jospa pitkästä aikaa pääsisin mukaan ryhmään.

Alkuviikosta

minulla on muutenkin paljon rukoiltavaa. Sen koekin tärkeimmäksi työkseni nyt eläkkeellä. Tiistaina pidämme Sepon kanssa tasatunnein rukoushetken, jHs. Rukoilemme läheisen pikkuisen puolesta sekä joidenkin, jotka ovat lähettäneet oman rukousaiheensa. Jospa Herra koskettaisi parantavalla kädellään näitä rakkaitamme. Tärkeintä on kuitenkin, että suostumme Jumalan tahtoon ja rukoilemme sitä samaa, mitä hänkin. Eli Jumalan tahdon tapahtumista.

Minä melkein saan

kiinni asiasta, jonka aioin ehdottomasti kirjoittaa, mutta en aivan. Turhauttavaa! Jääpä kirjoittamista toisellekin kerralle. Alakerran koira laulelee, se on kai yksin kotona. Kerrostalossa kuuluu välillä ääniä, mutta jokaisella on oma turvallinen pesänsä. Ainakin meidän tapauksessa, kun ei ole meuhkaajia talossa. Se olisi tosi ikävää, jos olisi.

On aika lopettaa,

ja toivottaa Jumalan siunausta sinulle, rakas lukijani! Rohkaisuksi sinulle Raamatun sana ja pieni hartaus Juha Vähäsarjan pokkarista, joka on aivan suloinen pieni kirjanen, sen ehtii lukea, vaikka ei olisi aikaakaan:

Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni; kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.       Matt: 28:19

"Raamatun sanassa on Henki ja elämä, kasteessa Jumalan uudestiluova voima. Jumalan sana, kaste ja ehtoollinen välittävät armon, synnyttävät uskon ja lupaavat ikuisen elämän. Ei mikään muu."

-Jumalan kämmenellä. Joka päivä. Taskuhartaus. Lyhennetty versio Vähäsarjan ensimmäisestä päivähartauskirjasta - tilasin kirjasen osoitteesta asiakaspalvelu@symbolum.fi