Kategoriat: Ajankohtaista
Perjantaiaamuna
Olet varmasti seurannut jotakuta kuuluisuutta, lukenut hänestä ja kuullut heiltä jotain, jotka ovat kenties hänet tavanneet, mutta et ole itse ollut hänen kanssaan yhteydessä. Tiedät henkilöstä siis eräitä puolia, mutta et voi sanoa tuntevasi häntä.
Näin on laita
myös suhteessamme Jumalaan, jos emme ole viettäneet koskaan aikaan esiripun sisäpuolella, vaan olemme tähyilleet sinne etäältä. Tarkoitan sitä, kun Jeesus kuoli ristillä ja paksu esirippu repesi ylhäältä alas, Jumalan käden voimasta, ei ihmisen. Se repesi siksi, että Jeesus poisti väliseinän ihmisen ja Jumalan väliltä, kun hän kuoli synnittömänä puolestasi ja avasi tien, josta sinäkin voit käydä taivaallisen, pyhän Jumalan eteen kuten minäkin.
Googlasin netistä
sanat POISTI ESIRIPUN, UUSI TESTAMENTTI, ja sieltä tuli mielenkiintoista tekstiä, luepas, mitä siellä kerrotaan esiripun repeytymisen merkityksestä. En viitsi sitä tänne liittää. Myös Heprealaiskirjeen 9 ja 10 luvut puhuvat samasta asiasta.
Kun en ollut vielä uskossa
ja pidin päiväkodissa aamuhartaushetkiä, muistan ajatelleeni, että minä puhun asiasta, josta olen itse ulkopuolella. Kerron henkilöstä, jota en tunne kuin kuullun perusteella. Siinä vaiheessa jo Pyhä Henki teki työtään. Kun sitten Jumalan kutsu vahvistui, rukoilin, että Jeesus alkaisi johtaa elämääni. Pääsin sisäpuolelle ihmettelemään, mistä uskossa on kyse. Lihallisen ihmiseni rinnalle tuli toinen luonto, Jumalan luonto, ja ne alkoivatkin sitten tähän asti, ja toivon mukaan kuolemaani asti kestävän mellastuksen, kumpi voittaa.
Uskon Koulua
on jatkunut koko elämäni, noin 40 vuotta. Ja voin vakuuttaa käsi sydämellä, että se on ollut rikasta elämää. Ei ole haasteita puuttunut eikä kasvumahdollisuuksia. Yksi tärkeä kysymys minulla on ollut aina kysyttävänä Jumalalta ahdistuksen keskellä:
mitä sinä Jumala haluat sanoa tämän kivun kautta, miksi minusta tuntuu tällaiselta. -Aina olen saanut vastauksen, joskus vasta vuosien päästä.
Ensi tiistaina
aion pitää RUKOUSPÄIVÄN! Haluatko olla mukana?
Rukoilen Sepon kanssa tasatunnein tai siinä main yhden rakkaan läheisemme puolesta. Samalla myös muiden, jotka ovat vakavasti sairaana. Jos olet mukana, pyydän rukoustukea tämän pienen ihmisen puolesta, jonka puolesta me rukoilemme ja jos haluat, lähetä minulle oma aiheesi. Tai rukoile vain tykönäsi. Jumala kyllä kuulee meitä.
Eikö hän, joka on korvan luonut, kuulisi?
Minä odotan rukousherätystä, ja näen sen jo alkaneen. Se alkaa siitä, kun me kristityt alamme rukoilla. Nuoret etsivät kestävää pohjaa elämälleen Raamatusta, muuallahan sitä ei olekaan. Herätkööt meidän lapsemme ja lastenlapsemme, vanhempamme, ystävämme ja naapurimme etsimään Jumalaa, joka lupaa:
Rauhan minä annan teille, minun rauhani. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, älköönkä peljätkö. - Joh 14. luvusta
ja
Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, se saa armon.
Asiasta toiseen,
olen päässyt kevätsiivouksen huumaan. No, ei voi puhua huumasta, mutta olen saanut keittiöstä yhden kaksoisovien takaa hyllyt pyyhittyä ja ruokatavarat järjestykseen. Samat tavarat mahtuvat nyt paremmin olemaan, kumma juttu. Samalla kuuntelin yhden saarnan. Jatkossa toimin samoin; kuuntelen saarnan ja siivoan jonkin hyllyn. Sitä en vielä tiedä, milloin se tapahtuu seuraavan kerran.
Tänään kuitenkin menen pienokaisia kaitsemaan hyvin nukutun yön jälkeen. Olen kiitollinen tästä päivästä, elämästä, rukouksen mahdollisuudesta, sillä se antaa minulle toivoa!
Laitan kuvia myöhemmin, tuli kiire...
siunausta päivääsi, rakas lukijani!
jk. En saanut uusia kuvia koneelle - läppäri temppuilee...