18.02.2025 - Migreeniaamuna

Reilun viikon käytössä ollut

migreenin estolääke on parempi kuin edellinen, mutta ei aukoton. Katsotaan, onko sitä mahdollista vaihtaa edelleen toiseen. Toisaalta, tänäkin aamuna heräsin ensin kahdelta, otin panadolin, kun migreeni oli alkanut, ja nukahdin jonkin ajan päästä uudelleen. 

Kun sitten heräsin viiden jälkeen kovempaan särkyyn, oli juuri tullut viesti rukoilemaan rakkaan lähimmäisen puolesta. Migreeni toimii siis minulla herättäjänä rukoilemaan. Mitä siitä pitäisi ajatella? Itse ajattelen niin, että Jumala totisesti voi käyttää kaikkea, mitä meille tapahtuu, meille ja lähimmäisillemme parhaaksi. En siis valita, olen kiitollinen Jumalan hyvästä johdatuksesta.

Olen ponnistellut

kovasti oman terveyteni eteen. Kerronpa pari esimerkkiä.

Puoli vuotta sitten minulla oli ikävää jalkasärkyä, siihen ei auttanut kuin lampaantalja jalkojen ympärille, joihin olin tunkenut ensin monet villasukat ja villahousut. Tilasin ajan terveyskeskukseen, epäilin suonikohjujen tihutöitä. Muutaman kuukauden päästä sain ajan, jossa lähihoitaja mittasi jaloista ikään kuin paineet ja tutki, kiertääkö veri jalkaterissä. Jotain muutakin testiä kai tapahtui. Luulin, ettei mitään ongelmaa ole.

Hiljattain tuli kuitenkin kutsu asian tiimoilta. En tiedä, minkä alan ihminen oli kyseessä, mutta sukunimen perusteella kävi ilmi, että kyseessä oli sukulaisen sukulainen, kun nuorta miestä haastattelin siinä ohessa, kun hän ultrasi oikeaa jalkaani. Kävi ilmi, että yksi suonista on tukkeutunut nivusesta. Se vaatii toimenpidettä.

Nyt odotan aikaa tulevaisuudessa, en suinkaan leikkaukseen, joka olisi vaativa ja jossa olisi riskejä paljon enemmän kuin laserhoidossa, jota tulen saamaan. Lääkärin on tarkoitus työntää letku reidestä ylöspäin lähes nivuseen asti, suonta lämmitetään (!) ja se supistuu. Ja sitten tökitään neulalla suonta sentin välein. Lähisuonet sitten hoitelevat kuolleen veren pois. Homma kestää puolisen tuntia, päiväkirurginen toimenpide. Joskus käytetään kuulemma vaahtoa - ei kermavaahtoa kuitenkaan - mutta minun tapauksessani vaahtohoito ei käy, koska se voi aiheuttaa pahan migreenin, ja koska minulla on ollut kaksi tia-kohtausta joitakin vuosia sitten. Nyt odottelen tuota kutsua.

Mutta seuraava toimenpide

häälyy ensi viikolla. Kun olen aloittanut itseni sisäisen puunauttamisen, jatkan sitten korvien suuntaan. En kuule toiseen huoneeseen, kun hellan kello rimputtaa. Seppo kuulee yhdellä korvallaan sen. Lastenlasten ääni on niin korkea, että kuulen välillä vain jotain kimitystä. Luulin tuosta vaan meneväni kuulotestiin. Ehei, ensin jonkun henkilön pitää tutkia, ettei vaan korvani ole vaikkua täynnä. Ei auttanut jankutus, että lääkäri tutki ne kolme kuukautta sitten. Syynäysaika on tiedossani. Vasta sen jälkeen pääsen koppiin kuuntelemaan ääniä - ajanvarauksen jälkeen luonnollisesti -  joita en mahdollisesti kuule paljonkaan.

Hampaitanihan olen harjannut

kuin hengenhädässä aamuin illoin edellisen hammaskiven poiston jälkeen. Se oli sen verran kelju toimenpide. Ei puhettakaan rentoutumisesta kuten yleensä tuossa tuolissa, päinvastoin, hiki valui huokosista.

Ostin oikein sähköhammasharjan, joka puolen minuutin välein antaa merkin. Tietenkin olen yhdistänyt kahden minuutin pesusessioon muutakin puuhaa, sillä on ikävystyttävää pelkästään jynssäillä kaksi minuuttia. Harja vasempaan käteen, puoli minuuttia kyykkyjä oikea käsi ojentuen. Harja oikeaan käteen, kyykkyjä vasen käsi ojentuen - ylähampaat hinkattu. Alakertaa pestessäni käden pyöritystä molempiin suuntiin puoli minuuttia puolivälissä kättä vaihtaen ja samalla varpaille ja kantapäille nousuja. Käy työstä, mutta pakko kestää. Haluan yllättää toukokuussa suuhygienistin.

Nyt sitten olen aikeissa

varata seuraavan ajan, joka on ikävin kaikista. Muistitestin, jopa meille molemmille, jos vain sellaiseen pääsemme. Muistisairautta on molemmissa suvuissa, ja sitä ilmeisesti voi ennakoida paljon ennemmin kuin se puhkeaa selvästi esiin. Katsotaan saanko aikaa. Ehkä tässäkin tapauksessa pitää mennä ensin näyttämään naamaansa jollekin. Seuraavalla kerralla sitten kurkistetaan pään sisään. Aika pelottavaakin, toistaalta ei huvittaisi ollenkaan tietää asiasta mitään, unohtaa koko juttu kunnes unohtaa ihan kaiken muunkin...

Jospa sinäkin,

hyvä lukijani, saat aikaiseksi tehdä jotain itsesi hyväksi, jos se on tarpeen! Toivon niin, siksi näiden kirjoittaminen on ollut mielessäni. Kiitosaihe muuten se, että oikea ranteeni on parantunut yhä lisää. Nyt kirjoitan ilman rannetukea, mutta kunnossa käsi ei ole vielä, toivon, että kesään mennessä se olisi särytön.

Oikeaa kahvia

olen juonut nykyisin kupillisen aamulla, tai oikeastaan yöllä silloin kun päätä on särkenyt, mutta myöhemmin päivällä vain kofeiinitonta. Nytkin Seppo laittaa sellaista tulille juuri. Puuro odottaa, keitän aina monen päivän annoksen, tänään viimeinen satsi, huomenna uusi puuro. Koululaisen kanssa vietän tänään iloista iltapäivää, Sepolla on omia hommia.

Vielä en ole ehtinyt

aloittaa mitään raivaustöitä toissapäiväisen laatikonraivauksen jälkeen, mutta ajatus on muhimassa - edes vartti päivässä, edes yksi hylly keittiössä päivässä - tai viikossa - jossain vaiheessa. 

Olen aika kuormittunut tällä hetkellä, kirjoittaminen on terapiaa minulle. Kiitän kovasti kaikkia esirukoilijoita ja palautteen antajia, sillä te olette rohkaisijoita! Itse pyrin antamaan palautetta aina kun hoksaan ja voin, ja mieluummin hyvää palautetta, jos mahdollista. Sen avulla me nostamme toisiamme ja kannamme eteenpäin.

Oikein siunattua päivää, rakas lukijani, Psalmin 89 sanoin:

Minä laulan Herran armoteoista lakkaamatta,

julistan suullani sinun uskollisuuttasi polvesta polveen.