04.02.2025 - Ei mitään uutta

Tämä päivä

ei tuonut varsinaisesti mitään uutta rukousrintaman suhteen. Mutta rukoilemme edelleen. Rukoillaan yhdessä, toinen toistemme puolesta. Rukoukset kuullaan, niihin tulee ajallaan vastaus.

Olen ollut hyvin uupunut ja loppuunväsynyt jollakin kummallisella tavalla. Ikään kuin olisin tehnyt paljon työtä.

Palapeliä

olen tehnyt tänään Saarukan kanssa ja jäätelöä haimme lähikaupasta. Valitsimme pitkään ja harkiten. Teimme hyvän valinnan. Seppo on käynyt kaupassa, imuroinut ja touhunnut tallilla.

Heräsin puoli kolmelta,

luin Raamattua ja rukoilin haparoiden jotakin. Viideltä sain uudestaan unen ja nukuin lopulta yli 7 tuntia. Siis paljon minun mittapuuni mukaan. Olen kiitollinen.

Huomisiltana

seurakunnan naistenillassa keskustelemme Martasta ja Mariasta. Minä en ole päässyt heistä oikein selvyyteen, enkä itsestänikään. Katsotaan, mitä yksissä tuumin saamme irti noista naisista. Ja sitä myöten myös itsestämme.

Paavali kertoo itsestään 2.Kor 12. luvussa seuraavasti:

olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle:

»Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.»

Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.

En voi sanoa iloitsevani heikkoudesta tai loukkauksista, mutta kuitenkin tiedän, että minun tulee vähetä ja hänen kasvaa. Minun tulee pienetä, että Jeesukselle tulee tilaa. Näin on jokaisen kristityn kohdalla. Meitä pienennetään. Ja viimeistään vanhuudessa meitä aletaan riisua vähitellen, niin että toivomme olisi vain siinä, mitä Jumala voi meille antaa eikä siinä, mitä itse olemme. Sillä tomuahan me olemme.

Toivotan hyvää yötä, rakas lukijani, Jeesus myötä - ei unohdeta myöskään lähetystyötä!