03.02.2025 - Kolmen rukouspäivän jälkeen

Kiitos sinulle,

joka olet rukoillut kanssamme viikonlopun ajan, kenties paastonnutkin! Jumala sen näkee ja hän vastaa meille monin eri tavoin. Olen kuullutkin rukousvastauksia joiltakin.Olisipa hienoa pitää jatkossakin jokin tai joitakin tällaisia erityisiä päiviä, jolloin rukoilisimme yhdessä jonkin tietyn asian puolesta - vaikkapa paastonaikana. Minusta se olisi mahtavaa, mutta rukoillaan siihen johdatusta.

Me Sepon kanssa

rukoilimme suunnilleen tunnin välein, yöllä tietysti nukuimme. Välillä kävimme kaupassa tai minä sunnuntaina avannossa, mutta rukous tietyn asian puolesta oli meidän päätyömme.

Tänä aamuna

heräsin viiden maissa uneen. Koin, että se on vastaus jonkun ihmisen rukoukseen ja mielessäni olikin eräs henkilö. Tänään sain vahvistuksen asiaan, kun kyseinen henkilö viestitti ja vahvisti asiaa.

Unta on vaikea selittää, mutta yritän. Siinä oli nainen ja mies, mutta sitten pimeydestä ilmestyi toinen mies. Oli muutenkin pimeää, yhtäkkiä ikään kuin taskulampulla valaistiin tätä toista miestä alhaalta ylöspäin. Tällä oli musta berberi päällään, kaksoisnapitus. Näky oli hiukan pelottavakin. Kun valo osui miehen kasvoihin, niillä oli pieni hymy. Minusta näytti, että miehellä oli jokin arpi suun seudulla, tai ehkä kitalakihalkio, en tiedä.

Yhtäkkiä kuvakulma unessa muuttui. Siinä kai toinen mies alkoi selittää. Hän sanoi, että kun on marraskuu ja pimeää muutenkin, niin ihmiset alkavat etsiä pimeydessä totuutta tai valoa. Tai jotain sellaista hän selitti. Ymmärsin asian niin, että tuo berberimies oli se, joka oli tullut valoon, jotain hyvää oli tapahtunut.

Anteeksi unen epämääräinen selitys, mutta se tuntuu outoudestaan huolimatta merkitykselliseltä.

Itselläni

on ollut lievää migreeniä monena päivänä, mutta siitä huolimatta olen nukkunut ihmeen hyvin. Oloni on kiitollinen ja onnellinen! Minulla on siunattu aviomiehellä, joka pitää minusta hyvää huolta. Tänään olen ollut lastenhoidossa ja menen tulevinakin päivinä. Seppo oli tänään tallilla hommissa, pyrkii tyhjentämään sitä. Elämme vaihetta, jolloin ei maallisia systeemejä kannata lisätä, päinvastoin. Hengellisiä rakennussuunnitelmia sen sijaan pitää tehdä entistä tiiviimmin ja koota taivaalliseen aittaan kaikkea, mitä vaan voimme.

Eräs surkuhupaisa juttu

sattui viikonloppuna. Olimme käyneet eräässä Kivihaan liikkeessä ja sieltä lähdettyämme totesin, että piponi on hukassa. Seppo sanoi antaneensa sen minulle kassalla, mutta minä en muistanut nähneeni sitä. Sinne se siis jäi. Sunnuntain messun jälkeen huristelimme pipojahtiin. Menin kysymään kassalta asiaa ja kassaneiti tutki kaikki paikat. Ei pipoa! No, joku on sen varastanut, harmi. Ei se kyllä maksanut kuin euron monta vuotta sitten, kun sen kirpparilla bongasin, mutta kelpo pipo se oli. Käsin kudottu, ohut, kuviollinen.

Kun palasin autolle, Seppo näytti minulle pipoa, jonka oli löytänyt autosta, käsijarrun vierestä. Hmmh... En kehdannut mennä kassalle tunnustamaan hölmöilyäni. Häntä koipien välissä - minä - karautimme sen sijaan sisäsataman avannolle ja kävin pulahtamassa, jos vaikka se järkeä ja hoksotusta lisäisi, mitä kyllä epäilen.

Nyt jatkamme

täällä rukoillen edelleen ja odottaen, mitä Jumala vastaa meille tärkeään läheistä koskevaan rukoukseemme. Jatkakaa tekin, rakkaat ystävät, rukouksianne tämän ja omien rakkaittenne puolesta luottaen, että

Heti kun aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä tulin kertomaan sen sinulle, sillä Jumala rakastaa sinua. -Dan 9:23