Kategoriat: Ajankohtaista
Eilen aloitimme kolmen päivän rukousvartion ja mahdollisen paaston - joka siihen kykenee ja miten sen sitten kukin toteuttaakaan, se on jokaisen itsensä asia.
Herra puhutteli
minua pitkin päivää. Ensiksikin eilinen viesti lukijalta aamulla odotti vieraskirjassani, ja se oli paras viesti, minkä saatoin saada. Kiitän Jukka-Pekkaa, joka kuunteli Herran kehotusta. Ja vielä illalla toinen viesti Tupsukalta, joka sekin näytti suuntaa, kiitos!
Olen nukkunut
kaksi yötä pitempään kuin aikoihin. Mennyt yö meni sen sijaan migreenin kanssa heikosti ja minun on saatava unta vielä päivän aikana.
Mutta eilen olin iskussa. Kävimme kaupassa, jossa tapasin erään tuttavani muutaman vuosikymmenten takaa, emme ole tavanneet vuosiin. Kerroin hänelle rukoushaasteesta ja hän otti sen vastaan - sanoi olevansakin esirukoilija. - Herra, herätä lisää esirukoilijoita! Toisessa kaupassa näin lisää tuttuja, joita en yleensä tapaa. Vaihdoimme rukousaiheita ja rukous jatkuu silläkin saralla.
Illalla sattui
pieni juttu, joka osoittaa, miten tarkalleen Jumala johdattaa meitä, kun rukoillen kuljemme. Olin varannut saunan klo 20, kun kukaan ei ollut viimeistä vapaata aikaa ottanut, mutta minulla oli varaus myös tällä päivälle. Teeveestä tuli kuitenkin yllättäen todella hyvä tositarinaan perustuva ohjelma, enkä voinut jättää sitä katsomatta. Menin perumaan saunaa. Alaovella tuli vastaan yläkerran mies, ja kysyin, varasiko hän saunaa. Joo, hän olisi mennyt sinne, mutta ei ollut vapaita aikoja. Kerroin, että perun juuri meidän vuoroa, joten siitä saatte!
Se oli ihana rukousvastaus! Vain 15 sekuntia, ja mies olisi ollut hississä ja saunavuoro olisi jäänyt heiltä saamatta ja kokonaan käyttämättä. Täydellistä huolenpitoa Herraltamme, eikö vaan! ja tätä hän tekee kaiken aikaa, me vaan emme yleensä huomaa mitään.
Me pidimme rukoushetken
joka tunnin päästä - olemme joutilaita siihen. Illalla soitin vanhalle, ikänsä puolesta iäkkäälle, mutta muutenkin pitkäaikaiselle esirukoilijaystävälle ja rohkaisimme toisiamme rukoillen. Se oli innostavaa.
Eivätkä vastaukset loppuneet
tähän! Minulla on ollut yli 30 vuotta eräs esirukoilija, mutta jonka kanssa yhteytemme katkesi pari vuotta sitten erinäisistä syistä. Hän rukoilee vain niitä asioita, jotka Herra laskee hänen sydämelleen. Minä saatan unohtaa, mitä olen pyytänyt rukoilemaan ja hän kysyy vuosien päästä mitä sille tai sille ihmiselle kuuluu. Jotain ihmistä hän ei saa sydämelleen. Ajattelen, että silloin ei rukous enää auta, se ei ole tarpeen.
Näin kävi kerran, kun eräs nuori oli onnettomuudessa eikä ystäväni ollenkaan ollut rukoillut asian puolesta ja oli itse hyvin hämmentynyt, kun Jumala ei ollut laskenut nuorta hänelle rukoukseen. Kerroin myöhemmin, että tuo nuori oli kuollut jonkin aikaa onnettomuudesta.
Kukas sitten ottikaan
yhteyttä eilen illalla, ellei juuri edellä mainittu henkilö! Se oli jälleen taivaallisen Isämme täydellistä ajoitusta. Vaihdoimme lyhyesti kuulumiset ja rukous jatkuu ystäväni kodissa.
Asia on hänen edessään, odota häntä
Uusi armon päivä
edessämme. Pyydän sitä parasta, eli Jumalan siunausta sinulle, rakas lukijani! Älkäämme jättäkö rukousta tänäänkään! Saamme vielä nähdä suuria, siitä olen varma. Mutta ne "suuret" asiat tapahtuvat alhaalla, syvällä, ihmisten sisimmässä, eivät kaikkien näkyvillä. Jumala katsoo alhaiseen, mutta jättää ylpeän rauhaan.
Odota Herraa. Vahva olkoon sinun sydämesi, odota Herraa.