24.01.2025 - Hereillä jo kahdeksalta!

Nivalan reissun

jälkeen koko tämä viikko on mennyt siten, että nukun 3-4 tuntia illalla, valvon monta tuntia ja sitten nukun toisen mokoman. Yhteensä riittävästi, mikä on edistystä minulle, mutta päivä jää lyhyeksi, jos ja kun herään klo 11, kuten eilen.

Mutta en valita,

olen kiitollinen jokaisesta päivästä. Tänään puolestaan kävi niin, että herättyäni puoli kolmelta en ole enää saanut unta. Olen saanut vaatteet ylleni, pyykit koneeseen - pesemme yhdestä kolmeen satsia parissa viikossa, pyyhkeitä ja lakanoita 60 asteessa ja muita vaatteita 40 asteessa. Nyt on jälkimmäiset koneessa. Viemme ne kuivaushuoneeseen kuivumaan, jos siellä on tilaa. Kohta saaneekin pyykkiä taas ulos kuivumaan, jahka vielä muutama viikko vierähtää.

Muratteja ja pelakuita

olemme käyneet kastelemassa kellarissa muutamia kertoja. Mietin kyllä, että voisi tehdä niinkin, että ottaisin vaan paljon muratin oksia maljakkoihin ja istuttaisin niitä uudestaan keväällä. Ne nimittäin tekevät hyvin juurta vedessä ja todennäköisesti siis lähtevät myös kasvamaan. Niistä ei ole huolta talven aikana.

Viikko on mennyt

palautumisessa matkan jälkeen. Vähitellen pääsemme ruotuun.

Olin uimahallissa Outsin kanssa keskiviikkona ja se tuntui hyvältä. Vesijuoksua (polskimista pystyasennossa ympäri lätäkköä) muiden perässä kovasti suuvärkkiä verrytellen kuulumisten vaihdossa. Sitten 300 m uintia toisten kantapäillä - vaihdoin välillä suuntaa, että sain uida rauhassa. Ja lopuksi palauttelua venytyksillä jumppa-altaassa. Olipa ihanaa!

Saunassa syntyi naisten kesken mukava keskustelu, kun aloitin sen puhumalla kipeästä ranteestani ja siitä pääsin muistelemaan erästä naapuria, jolta oli käsi katkennut olkapäästä jo nuorena - ja niin vain tuo sinnikäs nainen synnytti kaksi lastakin ja hoiti heidät miehensä kanssa. Se pistää ajattelemaan, vai mitä! Aloimme muistella sota-aikojen naisia ja omia äitejämme ja päädyimme siihen, miten onnekkaita me olemme, kun saamme istua keskellä päivää saunassa kaikessa rauhassa.

Pyykit valmiita,

Seppo vie ne kuivumaan. Hän on muutenkin tehnyt tosi paljon kotitöitä viime aikoina. Itselläni on tällä hetkellä kineesioteippi sekä rannetuki oikeassa ranteessa. Käsi tuntuu alkaneen toipua hiukan, sillä olen tosissani yrittänyt tehdä kaikkea mahdollista vasemmalla kädellä, mutta välillä unohdan: Illalla heitin villasukat ovensuusta sängylle ja ai, että kävi makeasti kipeää!

Monta iloista juttua

on tapahtunut ikävienkin uutisten ohessa. Saan vaihtaa parin viikon päästä migreenilääkkeeni. Kyseessä on puolisen vuotta sitten markkinoille tullut uusi estolääke, jolla on saatu hyviä tuloksia. Sitähän ei tiedä, miten se keneenkin vaikuttaa ennen kuin kokeillaan. Rukoilen todella, että tuo lääke auttaisi minua nukkumaan yöni läpeensä ja pitäisi päätäni erossa säryistä.

Sekin oli ilo,

että sain talvitakkini ja veljentyttären välitakin vetoketjut kuntoon vain lukkoa vaihdattamalla. Siis vetoketjun vetimestä on kyse. Tiedoksi siis, jos joku ei tiedä, että kiusallista vetoketjun vaihtoa ei välttämättä tarvitse tehdä, jos ompelukone- tms. liikkeestä löytyy samankokoinen lukko rikkimenneen tilalle ja jos vetoketjun vaurio on sen laatuinen. Oli kyllä onnenpotku, tai tarkemmin sanottuna rukousvastaus.

Olen kirjoittanut edelleen rukousvastauksia ylös kalenteriini, sillä yllättäen ne unohtuvat niin että jos alkaa muistella, ei mieleen tule välttämättä, että Jumala olisi ikinä mihinkään vastannut. Ja sehän ei ole totta. Tänäänkin luin aamuyöllä Raamatusta:

Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni, sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani. -Ps 116; 1,2

 Vastaukset eivät vaan välttämättä tule heti. Tai ne tulevat erilaisina kuin odotamme. Mutta varmaa on, että Jumala antaa meidän rukouksiimme juuri meille parhaan vastauksen. Vaikka se ei tuntuisi sillä hetkellä hyvältä tai oikealta, niin se on sittenkin meidän parhaaksemme, joko heti tai myöhemmin.                                                                                        

Avantoonkin

sain itseni hilattua eilen ja se kyllä kannatti! Yritin sovittaa päivän lenkin ja avannossa käynnin niin, että ne mahtuisivat samaan päivään. Koska käden takia halusin pukeutua mahdollisimman löysästi, keksin, että ajoimme auton avannon lähelle ja kävelimme siitä asioille kaupungille eli lenkki tuli siinä. Tiedoksi, jos joku käy sisäsataman avannolla, että kyseiseen paikkaan ei kannata ajaa rantaan asti. Nimittäin ennen radan ylitystä on pysäköintikieltomerkki, joka koskee kyseistä ranta-aluetta. Merkkiä ei helposti huomaa ja jotkut ovat saaneet sakkoja.

Ranne alkaa väsyä,

on aika lopettaa. Luemme aamuluvut Sepon kanssa ja sitten voisin yrittää nukkua, jos se onnistuu. Iltapäivällä saatamme saada iloksemme pikkupoikia hoitoon hetkeksi. Olemme lukemassa Ruutin kirjaa iltaisin ja nyt aamulla Psalmi 24 (24. päivä ja tammikuu) sekä 1. Tessalonikalaiskirjettä. Merkki pitää olla joka paikassa, muuten emme muista missä olemme menossa.

Sinua siunaten, rakas lukijani!