31.12.2024 - Onnellista uutta vuotta 2025!

Jostain syystä ihmiset ovat alkaneet toivottaa hyvää uutta vuotta onnellisen sijasta, mutta minä pyrin itsepäisesti toivottamaan sitä onnellista. Nyt tosin olen niin väsynyt ja käteen sattuu jonkin verran, kun kirjoitan, joten olen vähän alamaissa. Mutta ei se estä minua luottamasta ja uskomasta, että uudesta vuodesta tulee onnellinen, jos otamme sen Jumalan kädestä.

Tapaninpäivä oli

joulunajan onnellisin päiväni, ainakin tähän asti, ja tuskin sitä mikään päihittää. Se johtui siitä, että myös etelässä asuva vanhin poikani ajoi päiväseltään perheensä kanssa tänne Vaasaan vain sitä varten, että sai olla mukana perhetapaamisessa. Yksi aikuisista ei päässyt mukaan sairauden takia, mutta lapsenlapseni olivat kaikki 11 paikalla. Olin onnellinen ja hyvin kiitollinen.

Tietysti söimme hyvää ruokaa yhdessä ollessamme ja jopa esitimme joulukuvaelman raakaversion. Siis ilman kunnon rekvisiittaa. Saarukka halusi olla Maria kuten viime vuonnakin, mutta Joosefin vaihdoimme ekaluokkalaiseen Joonataniin. Heillä sentään oli viitat harteillaan ja yhdellä lampaalla korvat ja sarvet ja toisella selässä lampaantalja. Kolmasluokkalainen Eeva luki jouluevankeliumin ja Terhi oli Herodes, joka huuteli käskyjään.

Kuvassa lapseni

Taannoinen kämppäkaverini Alkio-opistolta tunsi myös Arin ja hän ilmoitti, että toiseksi vanhin on aivan Arin näköinen! Ari oli kyllä jokaisen pojan näköinen enemmän tai vähemmän. Kun kerroin Petrille, että hän on totisesti hoikka poika, niin hän kertoi, että syynä on lapamato - mokoma koiranleuka hänkin. - Suvussani on monta, joiden tarinat pitäisi nauhoittaa tai vähintään kirjoittaa muistiin. Äitini on yksi vahvimmista tällä alalla - pian täyttyvät 90 vuotta eivät ole yhtään vähentäneet kielen monimuotoisuutta. Iän tuomat rajoitteet siinä, mitä kannattaa ja voi sanoa ääneen, ovat poistuneet. Tänään hän soitti tuohtuneena ja kieltämättä minä näin oikein mielessäni, miten itsellänikin verenpainelukema kihosi pilviin.

Olemme tehneet

palapelejä Sepon kanssa ja nyt on pöydällä iso karkkipalapeli, joka vaikuttaa todella vaikealta. Seppo on onneksi kärsivällinen ja ryhtyy kenties sitä tekemään nyt, kun sai Wartburgin linnan valmiiksi. Siinä oli hyvin vaikeat pusikot, joihin piti palat sovitella pala kerrallaan. Mikä tahansa saattoi sopia mutta ei sitten ollutkaan se oikea. Seppo pilkkoo sen 10 osaan pusseihin, niin se on helpompi tehdä seuraavalla kerralla 50 palaa kerrallaan. Oiva kikka!

Mainitsen säryistäni

sen verran, että eilen nukkumaan mennessäni särki jalkoja niin etten pystynyt nukkumaan. Kun sitten viimein nukuin tunnin, pari, heräsin päänsärkyyn. Oli naurussa pitelemistä... Onnistuin kuitenkin nukkumaan kaiken kaikkiaan lähes 7 tuntia, mikä on erinomainen saavutus.

Olen päättänyt lopettaa kahvin suunnilleen kokonaan. Sitten ainakin tiedän, johtuuko unettomuuteni kofeiinista vai jostain muusta. Nyt olen lähes viikon juonut vain kupillisen päivässä aamuisin. Katsotaan, miten tilanne etenee.

Jalkasärkyyn sain luultavasti selvityksen. Kun kerron veljelleni, että jalkoja särkee eikä mikään auta, etenkin levossa, hän kertoi, että jos hän on saanut liian paljon kylmää, hänelle käy noin. En viitsinyt mainita, että särkyni paheni sunnuntaina, kun koikuin avannossa vähintään 3 minuuttia. Mutta särky alkoi kyllä jo sitä ennen messussa. Minun piti siirrellä ja liikutella jalkojani saarnan aikana, kun yritin istua rauhassa. Olin soittovuorossa enkä soittaessani ehtinyt huomata mitään särkyjä.

Vanhan vaimon valitusvirsiksi

näitä rivejä voi sanoa, jos haluaa. Mutta minkäs teet, iän myötä alkavat paikat reistailla ja kipu vaikuttaa mielialaan. Alkaa masentaa ja turhauttaa. Toisalta, kun kipua ei ole, eläminen tuntuu aivan ihanalta - näin oli sunnuntaina ja maanantaina. Mutta sunnuntain vastaisena yönä valvoin kahteen ja olin niin kipeä ettei puhettakaan nukkumisesta. Rukoilin Jumalaa armahtamaan minua, että voisin hoitaa vastuuni messussa aamulla, ja hän kuuli rukoukset ja auttoi. Olin pyytänyt joiltakin ystäviltänikin rukousta - kiitos rukoilevista ystävistä!

Olen jäämässä

pois kahvitusryhmästä toistaiseksi ainakin, ja näin mielenkiintoisen unen siihen liittyen. Minulla oli muka kahvitusvuoro, mutta en millään muistanut ottaa mukaan kaikkea, mitä tarvitsin. Lopulta jouduin sanomaan messun alussa seurakunnalle, että olen pahoillani, mutta minulta on muisti mennyt, minun on lähdettävä hakemaan leipiä ja muuta kotoa, kun olen unohtanut kaiken sinne. - Luulen, että uni tuli helpotuksesta, että vastuu vähenee minun osaltani.

Nyt muuten jalkasärky loppui! Lisäsin kaksien merinovillahousujen lisäksi paksun, eräänlaisen nalle-haalarin, joka on tosi lämmin. Piti avata ikkuna, kun tuli niin kuuma, mutta eipä särje jalkoja! Litteä kuumavesipullo (muovinen viinapullo tai fairypullo käy - edellinen mieluummin löydetty kuin itse tyhjennetty) on kelpo apu öisin. Sitä voi siirrellä paleleviin paikkoihin. Jos yskittää, sen voi laittaa rinnan päälle tai kaulalle. Kraanavettä, ei liian kuumaa.

Nyt väsyttää niin että on lopetettava. Kiitos tästä vuodesta, rakas lukijani! Olkoon uusi vuotemme siunattu ja onnellinen!

Jk. Tänään tuli 6 vuotta siitä, kun tapasimme Sepon kanssa ensi kerran. Hän on yleensä ostanut minulle kukkia tänä päivänä, mutta nyt sitä ei ilmeisesti lukenut kalenterissa, joten kukat sain itse ostaa. Palvelu on hiukan heikentynyt vuosien myötä, mutta palvelua saan siitä huolimatta aivan riittävästi.