24.12.2024 - Joulutunteiden myllerryksessä

Hyvää Joulua, rakkaat ystävät!

"Ystäviksi minä sanon teitä..." sanoi Jeesus opetuslapsilleen, kun hän oli tuntenut heidät kolme vuotta, opettanut ja viettänyt aikaa heidän kanssaan.

Minä olen avannut elämääni yli 20 vuotta teille lukijoilleni, joten moni teistä tuntee minua kirjoittamani perusteella. Siksi ne teistä, jotka tunnette minut, olette tulleet ystävikseni. Ei samanlaisiksi kuin ne, joita tapaa kasvoista kasvoihin, mutta kerran taivaassa me varmasti tunnemme toisemme, minäkin teidät, jos ja kun Jumalan armosta, Jeesuksen tähden, sinne pääsemme.

Tänä aamuna

heräsin kolmelta, yleensäkin herään viimeistään neljältä. Pää oli alkamassa tulla kipeäksi. Kävin ottamassa Panadolin, keitin kaksi kuppia kahvia, päänsärky alkoi hellittää - nyt kello on viisi ja se on oikeastaan jo ohi. Näin helpoksi migreenini on enimmäkseen tullut. Parissa tunnissa ohi. Ei aina. Pari kertaa viime viikkojen aikana se on kestänyt ehkä 4-6 tuntia, ja pää on ollut hyvin kipeä, olen painunut lattialankkujen alle niin sanoakseni. Mutta kun särky on ohi, päivä kirkastuu, alkaa kuin uusi elämä!

Jos nukkuu liian vähän

ja on lisäksi kipeä jostakin, itku on lähellä. Ja joulu saa mieleni herkistymään - olenpa varma, että niin käy sinullekin, hyvä lukijani! Senkö takia jotkut eivät vietä joulua, juoksevat kaupoissa tavaran perässä tai jotain muuta oheistoimintaa, etteivät tunteet pääsisi pintaan? Niitä on välillä vaikea kohdata, ellei sitten tiedosta, miten tärkeää on kohdata tunteensa ja tuntea ne.

Minua auttoi suunnattomasti

nuorempana se, että halusin tietää, miksi minusta tuntui milloin miltäkin, enkä tiennyt miksi. Kun rukoilin, mistä tämä tunne tulee, se vähitellen selvisi. Joskus se otti kauan aikaa, joskus vähemmän. Tunteita ei kannata kieltää, ne on tarpeen kohdata. Näin oppii tuntemaan ja ymmärtämään  itseään ja myös muita.

Edellä kertomastani johtuen olen tänä aamuna itkenyt perusteellisesti. Sen laukaisi eräs eilinen asia muistoihin liittyen ja kun pääsin vauhtiin, itkin monen läheisen surujen puolesta. Kun Seppo heräsi, pyysin hänet apuun siinä mielessä, että hän kuunteli vuodatustani ja minä sain itkeä, niistää nenää ja pyyhkiä silmiäni. Nokka meni tukkoon, harmillista, sillä jokin päivä sitten pudotin kylppärissä Dymistan (allergialääke nenän tukkoisuuteen, avaa aina tukkeutuneet sieraimet) lattialle ja pullo hajosi. Niinkin vähäpätöisen asian takia pullo putosi, että kaivoin kaapista hiuslakkapulloa kaunistaakseni kampaustani kirkkoon mennessä. Ja kaappini oli tietysti sekaisin.

Mutta nyt on kaikki hyvin,

itku auttaa. Ja onneksi tätä nykyä en saa kamalaa migreeniä itkemisestä kuten aiemmin. Ei tarvinnut kuin vähän tirauttaa niin johan alkoi päässä sätiä.

Herättyäni luin Psalmeja kuten olen tehnyt elokuusta lähtien, kun kuulin Markus Pöyryn opetuksen asiasta. Luen tekstin, 3-4 sivua Psalmeja - olen jaotellut sen niin, että saan luetuksi Psalmit kuukaudessa läpi. Ja luen ne ääneen, tai puoliääneen. Se on sikäli hyvä, että korvani kuulevat tekstin, vaikka itse olisin vähän puolikkaalla ymmärryksen tai kuulemisen suhteen. Tänä aamuna, ennen isoa itkemistä, en pystynytkään lukemaan kuin osan tekstistä, mutta jatkan myöhemmin.

Rukousmuistioni on muutamat sivut Pyhäkön Lamppu -lehdestä, jota lehteä voi tilata ilmaiseksi kuka vaan itselleen. Se on nykyään ehdoton minulle, tuo sivusto! Olen lisännyt siihen ihmisten nimiä ja ryhmiä, koska muuten menen niin sekaisin, etten tiedä mitä rukoilla ja mikä jää rukoilematta. Ja kun näen tekstit, voin rukoilla myös ilman paperin näkemistä, sillä alan muistaa, missä kohdassa lukee mitäkin.

Tämä rukoustyö

on osoittautunut siunaukselliseksi. Olen saanut isoja rukousvastauksia ja kirjoitan ne muistiin. Ehkä sinäkin olet huomannut, että vastaukset unohtuvat! Kun alkaa miettiä, mitä rukousvastauksia olen saanut, en muista välttämättä yhtäkään. Se on käsittämätöntä! Sen sijaan mieleeni nousee negatiivisia asioita vilisemällä, koska ihmismieli on syntinen ja olen inhottavan kielteinen. Siksi on tarpeen muistuttaa itseään hyvistä asioista ja kiittää niistä.

Ja se on ihmeellistä,

että minua itkettää, kun kuulen Jumalan vastanneen johonkin rukoukseen. Vastaus on ikään kuin omakohtainen, hyvin henkilökohtainen, koskipa rukousvastaus mitä asiaa tahansa. Moni on saanut asunnon, työpaikan, syöpähoidot ovat purreet ja tilanne näyttää toiveikkaalta. Saatuani aiheen naisteniltaan Seppo lukee hartauskirjasta tekstin, joka vahvistaa saamani aiheen. Ja vielä lähetin kirjeessä on sama raamatunkohta. Nuori, jonka puolesta olen rukoillut ja jota tukenut, on ollut pakko jättää Jumalan käsiin, sillä Jumalan käsi ei ole liian lyhyt auttamaan, minun on. Ja sitten näen ja kuulen, että Jumala on uskollisesti hoitanut ja kasvattanut nuorta mitä parhaalla tavalla! - Nämä ovat isoja ja ihmeellisiä asioita. Ja paljonhan on sellaista, ettemme ymmärrä edes Jumalan vastanneen, vaikka niin on tapahtunut, koska ymmärryksemme on rajallinen.

Suosittelen lukemaan päivittäin

https://sro.fi/paivan-sana/

Se on Raamattuopiston, Juha Vähäsarjan, lyhyt päivän sana. Jaan sen joka aamu Facebookin sivulleni, ihan luvan kanssa. Se rohkaisee ja lohduttaa useimmiten itseäni ja kuulemani mukaan myös muita ylen paljon. Tarvitsemme päivittäin kaikin mahdollisin tavoin hengellisesti raikasta ja virvoittavaa vettä Jumalan Sanasta ettemme uuvu ja väsy. Sairaudet, väsymys ja arjen vastukset ovat kuin puun paksuja juuria polullamme:

Hän juo purosta tien varrelta, sen tähden hän kohottaa päänsä. -Ps 110;7

Tuo on yksi lempikohtiani. Toinen on:

Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa. -Ps 27:14

Flunssani on lähes poissa,

mutta kamalaa väsymystä on ollut edelleen eikä ihme tietysti, kun en juuri koskaan nuku tarpeeksi. Onneksi saan torkahdettua usein päivällä. Moni sanoo, että tämän hetkinen flunssa vie kaikki voimat ja näin on käynyt. Lisäksi oikean ranteeni VÄRTTINÄLUUN PUIKKOLISÄKKEEN ALUEEN TULEHDUS on ollut pari kuukautta jo kantona kaskessani. Tilasin juuri tukevamman rannetuen ja teen joitakin rannetta vahvistavia liikkeitä. Uimahallissa ehdin käydä kolmesti ennen flunssaa ja aiomme jatkaa sitä joulun jälkeen Oden kanssa, joka on eräs pitkäaikainen ystäväni.

Avannossa kävin

eilen ja toissapäivänä ilokseni reilun viikon jälkeen, ja se totisesti on minun juttuni! Kun pääsen veteen, alan heti virkistyä - en ole köyhä enkä kipeä kuten sanonta kuuluu. Sellainen kolmen minuutin uimareissu, arviolta, sillä nyt luen pulikoidessani Isämeidän, Herran siunauksen Israelille sekä sota-asun. Sitten mahdollisesti vielä vähän lisäräpiköintiä ja vesijumppaa. Otan kuvan, jahka minulla on kännykkä jonain kertana mukana, sillä varpaat ovat uimisen jälkeen vekkulin näköiset: kolme keskimmäistä varvasta kummastakin jalasta ovat valkoiset, toiset punaisia!

Eilen tapasimme ystäväpariskuntaa,

joka palasi hetkeksi ulkomailta. Olemme olleet syksyn aikana whatsApp-yhteyksissä, mutta nyt näimme heidät pitseriassa ja vietimmekin siellä useamman tunnin. Tarkoitus oli mennä johonkin ravintolaan syömään, mutta nepä eivät olleet juurikaan auki eikä pitseriassakaan ollut aluksi ketään ja luulin, että se ei ole edes auki sekään, mutta kyllä sinne poikkesi muitakin myöhemmin. Enimmäkseen ihmiset kai tekivät joulua koteihinsa, olivat jouluostoksilla tai matkalla jonnekin.

Ajelimme myös

eilettäin kolmen täkäläisen lapseni perheessä viemässä lahjoja ja hiukan tervehtimässä heitä. Tämän päivän vietämme kahdestaan ja se on ihan kivaa sekin. Kävelemme hautojen maille viemään kynttilän Arin haudalle jälleen ja poikkeamme ainakin hiljattain kuolleen ystävän haudalle. Avannollekin tekisi mieleni, mutta haudalla käynti on ykkösjuttu. Kävimme sytyttämässä kynttilät lauantaina, silloin haudoilla ei vielä ollut niitä paljon, mutta tänään jo on varmasti.

Huomenna, joulupäivänä, menemme klo 10 joulukirkkoon omaan seurakuntaamme, jos Herra suo ja olemme terveitä. Päivän vietämme kotona rauhallisesti, ehkä kävelyllä käymme tai avantoreissulla.

Ja suuri ilomme on,

että  etelänpojan perhe on aikeissa tulla perhetapaamiseen tapaninpäivänä. Herra suokoon, että olisimme kaikki terveinä ja voisimme kokoontua. Että se perinteinen mahatauti tulisi vasta jälkeen päin jos on tullakseen, mutta mieluummin ei tulisi ollenkaan. Rukoillaan myös pojan perheen, ja kaikkien ihmisten matkojen puolesta, sillä kelit ovat liukkaita ja vaarallisia, kun monet ovat liikkeellä.

Saunassakin kävisimme,

jos sellainen lämpiäisi. Aamulla itkin sitäkin, että talon saunaremontti on möhlitty. Sen piti valmistua jouluksi, ja meidän ja muiden nuuskimisen perusteella sauna on ihan valmis ja kunnossa, mutta joku on tyrinyt niin, että jo kahdesti ihmiset ovat varanneet saunan, joka ei ole sitten ollutkaan lämmin! Eilen viimeksi, etenkin talon vanhukset olivat innolla menossa joulusaunaan, mutta se oli kylmä! Me myöhästyimme lähdöstä, siis varauslista oli jo täynnä, mutta onnistuin änkeämään meidät erään naapurin kanssa samaan vuoroon, mutta turhaa kaikki touhu. Vanhusten takia tuli kovasti surku. Joulusauna on monelle suuri ilo, joita ei välttämättä ole monta vanhuksilla. Kunnian kukko ei laula joulun jälkeen, kun ihmiset antavat palautetta vastuullisille,

Seppo lämmitti

meille puurot ja lisäsi kiisselit päälle ja söimme olohuoneessa, jossa kirjoitan. Kohta kai luemme aamun luvut ja menemme unia näkemään sen jälkeen, jos alkaa nukuttaa. Ahaa, Sepolle iski väsymys ja hän lähti nukkumaan, joten luemme myöhemmin.

Olkoon joulusi siunattu, arvoisa rakas lukijani! Muistetaan toisiamme ja kaikkia ihmisiä;

Jumalalle olkoon kunnia, maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto!

jk. Menin itsekin vielä nukkumaan ja nukuin niin hyvin, että tulee hyvä päivä - siitäkin kiitos Jumalalle!