07.10.2024 - Onpas kankeaa päästä alkuun!

Maanantai-iltapäivällä

Lähdimme torstaina Kalajoelle,

josta olimme vuokranneet mökin lähisukulaiselta pariksi yöksi. Mökkejä oli noussut kuin sieniä sateella - vastahan minä siellä ajelin kai parikymmentä vuotta sitten eikä siellä tuollaiselta näyttänyt! -Äitikin koetti myöhemmin ehdottaa, että siellä varmaan on vieläkin niitä mökkejä, kun hän silloin nuorena tyttönä siellä kävi. Siis 70 vuotta sitten. No ei ole! Uutta rivi- ja kerrostaloa, mökkiä joka lähtöön, omakotitalon kokoisia ja pienempiä. Uimarantaan emme meinanneet millään päästä kaikilta niiltä mökeiltä. Enkä siis uinutkaan, koska rannat eivät olleet siinä kunnossa, siis ne, joita löysimme.

Mökkimme

oli tosi suloinen, rauhallista oli kuin huopatossutehtaassa. Nukuimme hyvin, lukuunottamatta minun yövalvomisiani, mutta ne kai kuuluvat jo uuteen normaaliin, jota elän.

Perjantaina

pukeuduin hautajaisvaatteisiin ja ajelimme Ylivieskaan. Vaatteeni olivat jälleen enemmän tai vähemmän perintökalustoa - hame eräältä tädiltäni peritty yli 12 vuotta sitten, mutta edelleen hyvässä iskussa. Ja takki upouusi minulle, anopille tarpeeton, joten hän lahjoitti sen minulle.

Miehen jätin omille teilleen kaupungille ja osallistuin yksin tätini siunaus- ja muistotilaisuuteen. 7 äitini sisarusta oli paikalla - yksi on edesmennyt vuosi sitten, eikä äitini ole enää sellaisessa voinnissa, että jaksaisi olla ihmisjoukossa, vaikka sosiaalinen onkin. Kolme serkkuani hoitivat tilaisuuden mitä parhaiten. Olin yltäkylläinen pari päivää sen jälkeen, sillä tilaisuus oli niin ihana. Se oli juhla, toivo oli läsnä. Minäkin käytin puheenvuoron, jossa kerroin viimeisestä käynnistäni tädin luona. Se oli lohdullinen käynti.

Alkuvirsi oli Siionin virsi 238:

Vakaasti valmistua, tahtoisin kuolemaan. Valmista, Jeesus, mua, silmäni sulkemaan, niin että nukkuissani kuin lapsi lepäisin ja ylösnoustessani helmaasi heräisin.

Ei ole helppo kuolla, näin huonon syntisen. Minua, Jeesus, puolla, vapahda syyllinen. Anteeksi kaikki anna sulasta armosta, valmistumaton kanna luoksesi valmiina.

Minulle kuolon voitto on silloin suloinen, kun taivaallinen soitto soi läpi tuskien. Toivoni, elämäni, kun olet ainoa, valmista lähtöäni veresi voimalla.

Väinö Malmivaara 1933, Jaakko Haavio 1971.

Tuo on niin, niin kaunis, tuohon minunkin henkeni yhtyy! Entä sinun?

Perjantai-illan

vietimme Sepon kanssa mökillä, lenkillä kävimme. Pääasiassa olimme hiljaa, minä vaan lepäsin ja sulattelin päivää. Seuraavana aamuna siivosimme mökin ja ajoimme Nivalaan äitini luo.

Äiti oli kerännyt

taas runsaasti puiden lehtiä, jotka ovatkin kauniita ruskan aikaan. Niin minäkin teen varmaan sitten, kun en jaksa kukkia kasvattaa. Nyt äiti oli valmis luopumaan melkein kaikista kukistaan, itse hän sitä ehdotti. Ne kannettiin toiseen taloon. Nyt näkyy ikkunasta luonto paremmin. Pöydällä hänellä on kuva minusta ja veljistäni joskus 1968, arvelisin. Siitä äiti usein mainitsee, kun soittelemme, sitä hän katselee, omia lapsiaan. Pesin äidin ikkunoita ja pelleilin ikkunan takaa äidille ja Sepolle ja leikkasin taas äidin hiukset, jotka ovat yhä paksut. Joka kerta äiti mainitsee, että onpa tukka mennyt valkoiseksi.

Äiti kertoili lapsuusmuistojaan ja muisteli siskoaan. Lähtiessämme rukoilimme tapamme mukaan Isä meidän -rukouksen. Äiti on hyvin kiitollinen, kun voi asua vielä kotona. Sanoo laittavansa joka ilta kädet ristiin ja kiittävänsä Taivaan Isää, kun saa mennä omaan sänkyyn nukkumaan. Iso kiitosaihe se onkin, kun muutaman kuukauden päästä täyttyy 90 vuotta, jos Herra suo päiviä sinne asti.

Paluumatkalla

poikkesimme mökille. Seppo lähti kirveen kanssa hakemaan havuja Arin haudalle. Minä kävin lammessa uimassa. Ja kun Seppoa ei vielä näkynyt, kipaisin koneen kanssa metsän reunaan ja sain koneen täyteen kypsiä puolukoita. Olipa ihana saada vähän niitäkin.

Kotimatka meni hyvin, sunnuntaipäivä samoin. Messussa kävimme, ei oltu vastuussa. Oton saarna oli erinomaisen kiinnostava, suosittelen kuuntelemaan. Iltapäivällä sateen loputtua teimme uuden reissun hautuumaalle havut asettelemaan ja kävin Hietasaaressa uimassa. Siellä on iso laituri ja jos tuulee, laituri suojaa tuulelta ja helpompi uida laiturin sivulla. Olipa se taas virkistävää.

Viime yö

meni ylikierroksilla. Nukuin oikein huonosti ja pääkin oli kipeä jossain vaiheessa yötä. Aamusella laitoin leipätaikinan pöhisemään ja valmis taikina on nyt kellarissa, paistan leivät huomenna. Seppo imuroi, minä kävin kaupassa. Muutoin olemme kässehtineet kotosalla pikku puuhasteluissa. Lukuhetkemme olemme pitäneet sekä aamulla että illalla.

Ilta on ehtinyt tulla,

on aika mennä pesulle ja nukkumaan. Siunattuja unia sinullekin, rakas lukijani, tai pirteää aamua, jos luet tätä aamulla.