23.09.2024 - Syksy jo saa!

Maanantaina iltapäivällä

Pihakoivuun on ilmestynyt keltaisia lehtiä. Vaahterat ovat värjänneet yksittäisiä lehtiä punakeltaisiksi, mutta suuri Värimuutos ei ole vielä tapahtunut. Vähitellen sää kuitenkin saa itsekunkin vakuuttumaan, että shortsit voi pistää kaappiin ensi kesää odottamaan.

Kerroin

onnistuneesta hammaslääkärireissusta pari viikkoa sitten, tai saamastani peruutusajasta. Sen verran möhläsin tuolloin, etten muistanut ottaa hammaskiskoa mukaani, kun ei sitä ole koskaan ennenkään tarvinnut. Nyt olisi tarvinnut, mutta se oli kotona. Ja niin kävi, etten ole voinut käyttää sitä, sillä pelkäsin purevani hampaani hajalle, kun kisko ei ollut paikallaan suussa.

Viimeisen parin viikon

ajan minulla on ollut lähes jatkuvasti vähän kehno olo, päänsärkyinen ja migreeniäkin muutaman kerran kunnolla. En tiedä, onko hammaskiskolla vaikutusta asiaan, mutta päätin tänään yrittää taas peruutusaikaa. Pääsin muutaman tunnin päästä samalle hammaslääkärille peruutusajalle, jolla kävin viimeksikin! Tuntuu enemmän kuin ihmeeltä, että pääsin. Eikö niillä ole potilaita ollenkaan, vai mistä on kyse? Nyt on joka tapauksessa jämäkkä kisko taas odottamassa nukkumaan menoa.

Päätin kuunneltuani

Markus Pöyryn raamattutunnin Psalmien aarteet (YouTube), että minäkin alan lukea Psalmit kuukaudessa läpi, viisi Psalmia päivässä. Tein kuitenkin niin, että jaoin Psalmit kolmen, neljän sivun mittaisiin jaksoihin ja merkitsin lyijykynällä alareunaan päivän numeron. Psalmi 119 sisältää 178 jaetta ja on monen sivun mittainen, joten päivälukemiset olisivat hyvin eri mittaisia. Tämä järjestely on osoittautunut sopivaksi.

Olen rukoillut, että jos minun on tarpeen ja hyväksi lukea ja rukoilla aamuyöstä, niin mikäs siinä, teen sen, jos kerran herään joka yö tuolloin. Ja niin minä taas viime yönä heräsin puoli kolmelta ja valvoin kolmisen tuntia. Pää oli enemmän tai vähemmän kipeä, mutta ei silloin, kun luin. Minulla on Pyhäkön lamppu -lehden rukoussivu, johon olen lisännyt omia rukousaiheitani ja käyn ne aamulla läpi ja osan vielä Sepon kanssa myöhemmin. Tämä on minulle sopiva tapa toimia tällä hetkellä.

Sitä parempi,

mitä enemmän mielessä ja muistissa on Raamatun sanaa, sillä se on Jumalan puhetta, ja Jeesus on Sana. Joten kun ajattelen tai puhun Raamatun sanoja, Jeesus on siinä, Pyhä Henki on siinä. Se on varmasti totta ja se on varmasti mitä parasta lääkettä kenelle tahansa ihmiselle, että Jeesus on sydämessä, puheessa, ajatuksessa. Siihen Raamattu kehottaa.

Katkelmia  Roseniuksen kirjasta  Tie rauhaan:

Ne jotka käsittävät kristinuskon eräänlaiseksi filosofiaksi, pääsevät pian opiskelunsa loppuun. Mutta täysinoppineita ei sen sijaan koskaan tule niistä, jotka tarvitsevat uskon voimaa sydäntä ahdistavia huolia vastaan. - - uskominen tuntuu monille olevan kovin helppoa, kun taas suurten uskonsankarien usko on hyvin surkea. Emme puhu tässä maailmasta vaan monista hurskaista ihmisistä, jotka tuntuvat uskovan niin lujasti kuin itse haluavat. Mistä tämä todistaa?

Sellaista voi tapahtua elävillekin kristityille, jos se kestää vain lyhyen ajan. Mutta jos tällainen usko leimaa koko elämääsi, silloin se ei ole oikeaa uskoa. Jos eläisit Hengen kurituksen alaisena, hän tarttuisi sydämesi turmelukseen, niin että sinun olisi vaikea uksoa, ja jos omistaisit elävän uskon, hyökkäisi paholainen sen kimppuun. Mutta jos sinulla ei ole mitään kokemusta tästä, se osoittaa vain sen, että sinulla on usko ja kristillisyys, jota paholainen ei tahdo häiritä ja tuhota. Luther ajattelee tätä sanoessaan:

"Useimpien on helppo uskoa, paitsi Martti Lutherin ja muutamien muiden köyhien syntisten kuten Mooseksen, Daavidin, Jesajan ja monien muiden, jotka tuskin ovat alkaneet uskoa. Minun, vanhan opetuslapsen ja pian elämäni eläneen tohtorin, täytyy ihmetellä ihmisiä meidän päivinämme, Jos he vain selaavat jotakin kirjaa, niin he tietävät kaiken, mitä Pyhä Henki tietää." -S 159

Minusta tuo on

niin mainiosti sanottu!

Tällä hetkellä Seppo lukee meillä Sanasta elämää -kirjaa, joka on eräänlainen oppikirja. Seppo on siitä ylen innostunut ja pitää minulle välillä luentoa - hän on käynyt kurssin kirjasta aikoinaan. Itse en jaksa olla yhtä innostunut oppilas, vaikka ei pahitteeksi olekaan perehtyä Raamatun historiaan. Minua kiinnostaa enemmän elämäkerrat ja ihmisten kohtalot.

Tänään on muutenkin

mainio päivä. Vaikka aamulla olin ahdistunut, kun ajattelin, että vessa on vieläkin siivoamatta. En ole jaksanut, viitsinyt, saanut aikaiseksi hinkata sitä muutamaan viikkoon kuin vähän lavuaaria välillä. Mutta jahka olimme lukeneet päivän tekstit ja rukoilleet, ja Seppo lähti ulos puuhommiin, niin siivosin ja pesin vessan, konttasin jopa lattian. Nyt siellä on raikas tuoksu! Sen jälkeen ajattelin vain piipahtaa pihalla, mutta teinkin siellä enemmänkin hommia.

Tyhjensin kottikärryihin maissit sekä krassit purkeistaan

ja Seppo kärräsi ne suuren lehmuksen juurelle maatumaan. Pesin purkit sadevedellä tynnyristä ja jätin katokseen kuivumaan. Vielä löytyi muuten krasseista siemeniä, joita syömme säilöttynä kapsisten tapaan. Keräsin siemenet taskuun ja laitoin suolaveteen muhimaan. - Seppo teki kovasti töitä - katkoi ja sahaili pihan puista kuivia oksia ja kantoi ne isoon kekoon, josta huollon miehet vievät ne pois. Jäipä hyvä mieli!

Sen jälkeen söimme

toissapäiväistä pinaattikeittoa ja kananmunia, join aamullista kahvia ja polkaisin hammaslääkäriin. Menomatkalla olin viemässä kirpparille pari kassillista vaatteita ja muuta, ja ilokseni näin, että lapsenlapset, kaksi kappaletta, olivat koulun pysäkillä odottamassa bussia ison lauman kanssa. Heti muuan poika tuli esittelemään, että hän on toisen tytön hyvä kaveri - ehkä hän halusi tehdä vaikutuksen mummoihmiseen, en tiedä. Neito ei niin kovin tuttavallinen näyttänyt olevan pojan suhteen. Olipa hauska nähdä tyttöjä!

Hammaslääkärissä ei

kauan nokka tuhissut, mukava reissu. Palatessa poikkesin hakemaan muusiperunoita ja nakkeja kaupasta, sillä iltamassa juniori on tulossa töiden jälkeen lasten kanssa käymään. Ja sen verran olin ehtinyt olla poissa kotoa, että Seppo oli imuroinut talon! Minulla on mukava mies, kerta kaikkiaan. Hän tekee juuri ne hommat, mistä minä en pidä, eli petaa ja imuroi ja keittää kahvia. Ja laittaa värivaloja ja mitä tahansa pyydänkin, hän korjaa ja hoitaa. Minä leivon ja laitan ruokaa mielelläni ja välillä pyydän ja saan salaatintekoapua.

Viimeiset pari viikkoa

olen käynyt uimassa melkein joka päivä. Toivon saavan aikaiseksi mennä uimahalliin vesijumppaan sen jälkeen, kun rantauinti ei enää nappaa. Arkipäivisin muutaman tunnin ajan uimahallimaksu on muistaakseni vain 3 euroa, ja koneelta voi valita sellaisen jumppaohjelman kuin haluaa tai joku muu on valinnut. Tuona aikana ei ole ketään ohjaajaa paikalla.

On aika jatkaa

muita hommia tai lepoa, mitä nyt tekee mieli. Juuri nyt ei sada, ja jos illemmalla onnistuu, käymme rannalla ja minä pinkaisen uimaan.

Toivotan sinulle, rakas lukijani, iloa päivääsi ja kiitollista mieltä siitä, että sinäkin saat uskoa synnit anteeksi ja minä myös, ja saamme elää uutta elämää Jeesuksen kanssa. Meidän ei tarvitse odottaa tältä vanhalta ihmiseltämme mitään hyvää, ei tarvitse alkaa "lihanjalostusta", vaan saamme katsoa Jeesukseen, joka on tehnyt kaiken valmiiksi puolestamme ja sovittanut syntimme niin että me voimme kiittää ja iloita armosta!

jk. tänä aamuna Seppo jysäytti taas piikin käsivarteeni migreeniä karkottamaan. On siitä selvästi apua, mutta perussairautta se ei poista, ainakaan minulta.